NINTENDO
Tv:stä on hyvä
jatkaa sen kautta toimivaan systeemiin. Nintendo Entertainment
Systeemiin. Oli muuten aika heikko läppä, eikä minulla edes ole
läppävikaa.
No joo,
Nintendosta. Nintendo oli ensimmäinen pelikonsoli, joka
taloudessamme oli. Olin hyvin pieni mukula, kun teimme koko perheen
reissun Hollantiin Punaisten lyhtyjen alueelle. Taisin olla jotain
neljä (4) tai viisi (5). Tarkkaan en muista, on kyseinen reissu
hiukan huonossa muistissa.
Jostain
elektroniikkatyylisessä putiikissa oli pelattavana Nintendo. Se oli
semmoinen laitos, että peli vaihtui aina yhden kentän jälkeen tai
pelihahmon ”kuoltua”. Suunnilleen 5-10 eri peliä siinä oli.
Ihan kyseinen Nintendo ei mukaan lähtenyt, mutta jonkinlainen
NES-paketti sieltä lähti. Peleinä ainakin ”Super Mario” ja
”Duck Hunt”, mitkä olivat samalla pelikasetilla. Ja toki ”Duck
Huntiin” kuuluva pyssy.
 |
| Tarkoittamani laitos |
Aluksi tykkäsin
enemmänkin katsella, kun isosiskoni pelaili kavereiden kanssa.
Itseasiassa jopa pelkäsin aina, kun pelin laittoi ”pauselle”.
Kuinka idiootti mukula olenkaan ollut... Myöhemmin oma innostus
pelaamiseen alkoi ja saimmekin Nintendolle lisää pelejä. Kotona
kun oli tylsää, Nintendo oli helppo laittaa päälle. Jopa silloin,
kun talouteemme tuli PC ja NHL 97, tuli Nintendoa yhä pelailtua.
Jonkinlaiset ”pro
-skillssit” Jumala oli minulle suonut, kun pystyin melkeinpä pelin
kuin pelin läpäisemään alle viikossa. Jotkut jopa yhden päivän
aikana. Muistan jopa Mustan Pörssin pihalle parkkeeratun
Nintendo-bussin, jossa kävin kokeilemassa erilaisia pelejä. Ja
leijumisen yläastelaisille sekä lukiolaisille vetämällä pari
peliä läpi. Aivan täydellinen en minäkään ollut ja täysin
mahdoton ”Turtles” (se ensimmäinen) ei tullut koskaan läpäistyä.
Mutta jos Suomessa olisi aikanaan ollut ”The Wizard” -leffan
tyylinen peliturnaus, olisin varmasti osallistunut siihen. Ainakin
halunnut osallistua. Olihan se kieltämättä lapsuuden haave pelata
videopelejä ammattikseen, tai edes pyörittää videopeleihin
perustuvaa liikettä. Nintendo kuitenkin oli ilmiö, mikä vaikutti
suuresti minuun. Olihan laivoissa ja huvipuistoissa peliluolia, missä
pääsi pelaamaan juurikin Nintendoa. Silja Europan vastaavaa paikkaa
taidettiin kutsuakin ”Nintendo-luolaksi”.
Yllä Nintendo -aikakauden parhainta musisointia. Ja itse pelikin parhaimmistoa
Meillä taisi olla
parhaimmillaan n. 30 eri peliä + pelikasetti, mikä sisälsi 52
peliä. Ihan mukavasti siis. Teknologia kuitenkin kehittyi ja koko
ala-asteen Nintendoa pelaillut Antti halusi uudempaa ja ”parempaa”
konsolia. Noin seitsemän (7) vuotta Nintendo palveli mahtavasti,
kunnes myin sen PlayStationin tieltä. Itsehän siis olen
”menettänyt” täysin Super Nintendon ja Segan aikakauden.
Toisaalta sillä ei ollut väliä, Nintendo oli ihan tykki
peliväline. Nintendon pois myyminen onkin myöhemmässä
elämänvaiheessa harmittanut useasti ja toivon omistavani kyseisen
konsolin vielä. Vastaavanlaisella peliarsenaalilla.
 |
| Kyllä, se on Selänteen Teukka |
Uskon Nintendon
olevan suurin syypää siihen, että peukaloni ovat naksuneet
viimeiset kymmenen vuotta. Mutta mitä sen väliä? Ei se ainakaan
tehnyt minusta sarjamurhaajaa, mitä nykytrendin mukaan videopelit
tekevät. Myönnän kuitenkin olevani ”vanha nintendohomo”, joka
haikailee kyseisen konsolin ja pelien perään. Senhän usein huomaa
pukeutumisestanikin.
Jos jollain on
myydä Nintendo, olen kiinnostunut. Jos joku on aikeissa perustaa
videopeleillä elävän yrityksen, olen kiinnostunut siitäkin.
Oikeasti.
8. luukun lapsuuteni harmaa laatikko
Nintendo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti