torstai 6. joulukuuta 2012

joulun kalenteri: 6. luukku

6. KOVA


SUOMI



Vaikka hokema on jossain määrin nykyään typerä, niin:

Kiitos 1939 – 1945. Pelkästään tämä olisi voinut riittää kalenteriluukuksi.



Olettaisin Suomen ja suomalaisuuden olevan tärkeä meille jokaiselle. Paskat olettamisesta, sehän on!

Lapsena en ymmärtänyt suomalaisuutta. Ensimmäisellä luokallani kansakoulussa juhlistettiin Suomen 75-vuotisjuhlia isoine kekkereineen, en tuolloinkaan osannut sisäistää asiaa. Edesmennyt isoisäni oli sodan veteraani, en osannut sisäistää sitäkään.

Yllätys yllätys, urheilun kautta aloin ymmärtämään ensi kerran suomalaisuutta. Historian oppituntien kautta aloin ymmärtämään suomalaisuuden tärkeyttä. Miten se on aikanaan ansaittu, miten paljon sitä varten on tehty töitä. Mitä varten on kansainvälinen sana ”sisu”. ”Sisu” on mielestäni hienoin suomalainen sana. ”Sisu” mielestäni tarkoittaa suomalaisten asennetta tuona kiitettynä ajanjaksona. Periksiantamattomuutta ja yhteenkuuluvuutta.



Monet marmattavat Suomea paskana maana verotuksineen ja vastaavineen. Tai sitten hauskoine kuvineen ”on lottovoitto syntyä Suomeen”, jossa on ensin kuva jostain eksoottisen maan uimarannasta ja toisessa loskainen näyte Suomesta. Mielummin asun tässä loskapaskaisessa valtiossa, joka sodan jälkeen kehittyi mahtavaksi hyvinvointivaltioksi, kuin paikassa, jossa ihmishenki on arvoton. Näin kärjistetysti ilmaistuna. Toisinaan pelottaa ajatella, millaista elämäni olisi, jos olisin syntynyt kommunistisen Neuvostoliiton alaisuuteen 80-luvulla ja joutunut kituuttamaan itseäni ja tekemään elämäni puolesta epämiellyttäviä asioita.

Ehkä tukeudun liikaa urheilun luomaan mielikuvaan elämästä. Mutta mielestäni suomalaiset ovat joutuneet selviytymään altavastaajina, minkä takia tämä kansa tuntee vahvaa yhteenkuuluvuutta ja ”ME” -henkeä. Toisinaan se toki rikkoutuu ja aiheuttaa konflikteja. Jääkiekon MM-kisat ovat tästä oiva esimerkki.

Suomi on hieno maa, kaikessa epätäydellisyydessäänkin.

Kiitos veteraaneille, kiitos molemmille isoisilleni. Ilman heidän panostaan ei olisi minuakaan.



Hyvää itsenäisyyspäivää.



6. luukussa yksi ja ainoa

Suomi


P.S. Yle tarjoaa tänään molemmat versiot ”Tuntemattomasta Sotilaasta”. Suosikkiversioni, eli Rauni Mollbergin vuoden 1985 versio alkaa Yle Teemalta klo 21.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti