Voisin melkeinpä väittää, että tästä eteenpäin loput asiat
ovat absoluuttisesti listan parhaimmasta päästä. Kun aiemmin olin
yrittänyt sekoitella tärkeitä asioita eri puolille kalenteria,
toki loppua painottaen, niin nämä seuraavat ovat ne kuusi (6),
mitkä rankkasin heti alussa kärkeen. Järjestys on moneen kertaan
vaihtunut, enkä välttämättä edelleenkään ole varma, mikä
järjestys on oikea. Mutta nyt näin joulukuussa 2012 fiilis oli
tällainen.
Kalmari
”Ai
Kalmari vai? Se lätkämaalivahti?”
Kalmari on hieno lempinimi. Olen saanut omistaa sen nyt yli 12
(kaksitoista) vuotta. Jos jääkiekkoilu on osa identiteettiäni, on
sitä myös tämä lempinimi. Jossain määrin ehkä enemmänkin.
Lähiseudulla täällä Satakunnassa, ja miksei muuallakin Suomessa,
nimi ”Kalmari” on jäänyt monille hyvin muistiin. Uskoisin
ainakin niin. Joku on kuullut ”Kalmarin” tehneen sitä, tai
tietää ”Kalmarin” välikäden kautta. Jos minut mainitaan
jossain omalla nimelläni, ei nimi ”Antti” herätä mielikuvia.
Tässäkin tapauksessa kaikki sai alkunsa jääkiekon kautta. Vuosi
oli 2000, syksyinen vuodenaika ja matkasimme bussilla kauden
avauspeliin Turkuun LäKin C-junnujen kanssa. Vastustajana TuTon C-junnujen kakkosjoukkue. Pelin hävisimme muistaakseni
8-1 tai 10-1, pelasin pelistä viimeisen erän päästäen kaksi
maalia ja isäni oli mukana matkassa.
Aivan pelien kynnyksellä valmentajaksi oli tullut erinäistä
mainetta saavuttanut ”Limppu”. Bussin takaosassa selviteltiin
pelikuvioita. ”Limppu” ei tuntenut kaikkia pelaajia nimeltä ja
kysyi sukunimeäni.
”Liian
pitkä, sun nimi on Kalmari”. Tästä lähtien koko pelireissun
joukkuekaverit puhuivat Kalmarista. Eniten kuitenkin hämmästytti
se, että sunnuntaina pelatun pelin jälkeen maanantaina koulussa
lähes kaikki jo kutsuivat minua Kalmariksi.
Ehkä juuri näistä lähtökohdista tuolloin 2000-luvun ensimmäisinä
vuosina ”Kalmari” miellettiin nimenomaan jääkiekkomaalivahdiksi.
Osaksi toki myös siksi, että vuosien varrella monet pelikaverit
pysyivät samoina ja viljelivät ahkerasti ”Kalmaria”. Niin
pukukoppielämässä kuin sen ulkopuolellakin. Elämään jäänyt
nimi ”Kalmari” on vuosien edetessä linkittynyt myös mm.
serkkuihinikin. He ovat kuulemma saaneet vastailla kysymyksiin ”ai
sää oot Kalmarin serkku?”
 |
| Olen kovasti yrittänyt etsiä kuvassa olevan kaimani pelipaitaa |
Pääasiassa nimitystä ovat käyttäneet samaan ikäluokkaan
kuuluneet ihmiset, suurinpiirtein se ikäryhmä, joiden parissa
junnuvuosina pelasin kiekkoa. Eli puhutaan suunnilleen 1982 – 1989
syntyneistä. Ehkä siksi olenkin tänä vuonna hämmästellyt, kun
”Kalmari” nousi esiin liki kymmenen vuotta nuorempien uusien
joukkuekavereiden parissa. Ja myös kymmenisen vuotta vanhempien
joukkuekavereiden kanssa. Ja kyseessä kaksi täysin eri
kiekkoporukkaa, joissa nimi nousi esiin.
”Kalmarista”
on tullut minulle niin vakiintunut lempinimi, että reagoin siihen
kuin oikeaan nimeeni. On ollut tilanteita kaupassa, festareilla,
jääkiekko-otteluissa (katsomon puolella katsojana) ja muissa
systeemeissä, missä ihmisjoukon keskeltä on huudettu ”Kalmaria”
ja katseeni on kääntynyt viittoilevan käden suuntaan. Jopa
työpaikassa pari tahoa käyttää kutsumanimenäni ”Kalmaria”.
Ja kun asialla nyt mehustellaan, niin jopa paketti on tullut perille
pelkällä tiedolla ”Kalmari, Kauttua”.
Surullista tai ei, ilman ”Kalmaria” monikaan ei tunnistaisi tahi
tietäisi minusta mitään. Tai, no, niin. Tietävätkö he siltikään
mitään, kuin ”se on se maalivahti”, tai ”veti SuperGooMin
kahden tunnin unilla”. Nimityksestä on kuitenkin tullut minulle
henkilökohtasesti läheinen, jota käytän useimmiten myös Internet
-nimimerkkinäni. Festareillakin esittelen yleensä itseni
”Kalmarina”. Ja onhan se tämän blogin nimikin.
”Ei
lempinimi voi olla kalenteriluukkuna”. Kylläpäs, jos on näin
narsistinen ja itsekeskeinen ihminen.
19. luukun kutsumanimi
Kalmari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti