joulun kalenteri: 5. luukku

5. KOVA

HoVe / Public House

Kaukalopallon voisi väittää olevan kuoleva laji. Jossain päin Suomea sitä taidetaan vielä läpsytellä useammalle divaritasolle saakka, mutta itse Kaukalopalloliigassa on kaikki viisi (5) joukkuetta. Ymmärtääkseni esimerkiksi Säkylässä ja Paneliassa ei vakinaisia kaukalopallovuoroja ole lainkaan, vaan siirtymä kaukalopallosta harrastelätkään on pelaajien parissa ollut suurta. Korjatkaa toki jos olen väärässä.

Kaukalopalloon olen päässyt tutustumaan Honkilahden Vesojen parissa. Rekrytointi porukkaan tapahtui jossain vuoden 2005 paikkeilla paikallisessa juottolassa:

-Vieläkö pelailet kiekkoa?

-Juu.

-Kiinnostaisko tulla kaukalopallovuoroille tuurailemaan silloin tällöin?

-Ei mulla ole niitä kaukisräpylöitä

-Meiltä saa lainaan

-Jaa no juu sitten.

Kaukalopallourani oli alkanut. Kerran on tullut vuoro vedettyä lätkämaalivahdin hanskat kädessä.

Aluksi sunnuntaisin höntsäiltiin Säkylässä, myöhemmin pääsin seuran kanssa peleihin Vermuntilan hallisarjaan. Sittemmin kuta kuinkin sama porukka siirtyi pelaamaan ”Public House” -nimen alaisuuteen. Ainakin osa pelaajista, jotka vielä lajin kanssa ovat tekemisissä.

Sijoituspeli keväältä 2011

Jääkiekon ohella kaukalopallo on mielestäni ollut minulle hyvä laji ja omalla tavallaan kehittänyt kiekon pelaamisessa, ja päinvastoin. Jos ei muuten, niin kokemusta peleissä pelaamisesta. Siinä missä lätkäjoukkueiden parissa on tullut vuosia taaperrettua ja kerättyä enimmäkseen tappioita, on kaukalopallossa tullut voittoja. Nooh... ehkei ihan viime aikoina niin kauheasti ole voittoja tullut. Mutta joo. Kolme tai neljä vuotta sitten taisteltiin viime kierroksille saakka mitalisijoista. Erinäisissä kaukalopalloturnauksissa on tullut mukavasti menestystä (henk. koht. mitalisuora taitaa olla 1-2-0, olen siis saletisti pro -tason pelaaja).

Samainen sijoituspeli...

Erityisesti viime kaudella kauniit kasvonpiirteeni eivät tainneet miellyttää riittävästi silloista jääkiekkovalmentajaani, kun peliaikani oli heikommin kortilla kuin... Jari Halmeella Tapparan maalissa kultaisella ysärillä.

Ehh...

Kuitenkin. Mitä tuolla tarkoitin, niin tunsin oloni turhautuneeksi. Luultavasti olisin antanut kiekon pelaamisen olla joksikin aikaa ja ottanut lajista etäisyyttä. HoVe / Public House kuitenkin tarjosi minulle sitä peliaikaa tässä Vermuntilan sarjassa. Se taas kannusti jatkamaan kiekon parissa ja pitämään pelivirettä/pelifiilistä yllä. Ja vaikka ”kaukiksessa” aina lähdetään voittamaan, ei hommaa vedetä hampaat irvessä murhaaminen mielessä, vaan hyvällä ja rennolla fiiliksellä. En ainakaan ihan heti muista koskaan aiemmin pelanneeni voittopeliä, jota ennen noin tuntia aikaisemmin kelailin krapulaisena kalsarit jalassa asuntoni ovella joukkuekaverin kysymystä ”tuleks pelaamaan?”.

Joskus sitä vain pystyy nukkumaan kolmen herätyskellon ”ohi”.

...mikä onnistuneesti voitettiin

”Ammattimaisella”, mutta letkeän rennolla otteella surffailevan joukkueen parissa on mukava käydä talvisin viikoittain pelaamassa luonnottoman aikaisin lauantaiaamuisin Vermuntilassa.

Perkele, mutta olipas tuo typerä lause.

5. luukun kannustava ja porukkaansa ottanut seura

HoVe / Public House