Konjakki
.jpg)
Myönnän. On tässä kalenterissa aika
tylsiä ja olemattomia asioita. Tämä(kin) on yksi niistä.
Mietein kalenteria suunnitellessa, onko
oikein ottaa alkoholia mukaan tähän. Varmasti monet ammatti- ja
piilojuopot Facebook -kaverini olisivat laatineet tähän erinäisissä
järjestyksissä jallu, kossu ja kaljaa. Ehkä pirtukin.
Konjakki kuitenkin nousi nopeasti
esiin, kun listasin tärkeitä asioita. Mikä sinänsä on mielestäni
hassua. Onhan konjakki eksoottinen ja narsistien juoma, mutta... Hmm,
joo.
En minäkään konjakista aluksi
pitänyt. Paskalta se maistui, jos sitä vertasi limuviinoihin.
Joskus muinoin villissä nuoruudessani ollessani jotain 22 vuotta
isäni tarjosi minulle konjakkia, kun olin orastavassa flunssassa. En
minä mausta pitänyt, mutta huomasin sen helpottavan kurkkukipuun ja
avaavan päätä räästä (en tiedä taivutinko sanan ”räkä”
oikein). Siitä lähtien flunssaisena painelin isän viinakaapille.
Siitä se tottuminen konjakin makuunkin alkoi.
Konjakista on tullut myös eräänlainen
tapa aloittaa viikonloppu, erityisesti iltavuoron jälkeen.
Tarkoituksena ei ole kännejä riipaista, mutta fiilis on jotain
kuninkaallista mennä perjantaina iltavuoron jälkeen parvekkeelle
nauttimaan mukillinen lämmikettä. Toki, voi niitä tekosyitä
keksiä muitakin konjakin napsimiseen. Vaikka sitten aamukahvi.
 |
| Konjakki oli myös hyvin tärkeä tekijä seuratessani olympialaisia |
Varmaksi en osaa sanoa, paljonko
kuluneen vuoden aikana vetelin sinistä Larsenia. Arvioisin kuitenkin
vieneeni 5-6 pulloa lasinkeräykseen. Suunnilleen samalla vauhdilla
niitä saa tuoda laivareissuilta kotiin.
Nyt näin kesän jälkeen, kun oma
juominenkin on ollut hillitympää, niin olutta vahvempi alkaa
viemään muistia helposti. Sininen Larsen sisältää sen verran
voltteja, ettei sitä uskalla liikaa ottaa humaltumistarkoitukseen.
Tai paskat, ihan hyvin voi.
Konjakki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti