Säkyläläinen jääkiekkoilu
Jännä valinta, eikö vain? Mutta miksi tämmöinen erikoisuus
listalla?
Säkylästä kaikki lähti liikkeelle, Säkylästä sain uuden
kimmokkeen, Säkylässä pelailen edelleen.
Kiekkourani alkoi 90-luvun lopun ja 2000-luvun alussa, voisi siis
sanoa 2000-luvun taitteesta. Päädyin Säkylän paikallisen
kiekkoylpeyden Lännen Kiekon C-junnuihin pelailemaan. Koska pelasin
ensimmäistä kautta ”virallisesti” kiekkovarusteet päällä,
jäi varmasti myös paljon parannettavaa. Ja onhan sitä edelleenkin.
Muutamista peleistä selvittiin kunnialla ja kauden jälkeen kollegan
kanssa meidät palkittiinkin joukkueen palkinnoilla.
Tästä kaudesta alkoi viitisen kautta kestänyt junnu-ura LäKissä.
Matkan varrella tarttui mukaan muutama palkinto joukkueen parhaana
pelaajana otteluissa, mitalisijoituksia turnauksissa ja
joukkuekavereita. Erikoista sinänsä, että junnuaikojen pelaajista
vain kourallinen jatkaa enää ”kilpatasolla” kiekon parissa.
Ottaen huomioon, että tuona viitenä kautena pelasin sellaisten
ikäluokkien kanssa, mitkä sijoittuivat syntymävuosiltaan suurinpiirtein 1983 ja
1989 välille. Mutta enhän minäkään ensin meinannut päästä
jatkamaan ”kilpatasolla”.
 |
| Keväältä 2004 B-junnuissa ystävyysottelu jotain lontoolaista porukkaa vastaan. Huomaa eri sävyä olevat pelipaidat |
17-vuotiaana pääsin ensimmäisen kerran kokeilemaan
edustusjoukkueen treeneihin. LäKi pelaili tuona aikana
II.-divisioonan alemman ja ylemmän välillä (mikäli muistan
oikein) ja joukkue tuntui tuohon aikaan muutenkin olevan timanttisen
kova. Yhtään peliä en edustuksen mukana päässyt pelailemaan,
mutta pidin kuitenkin kelvollisena saavutuksena olla abivuotenani
LäKin kolmosmaalivahtina.
Viimeinen kauteni osui samalle ajanjaksolle 2004-2005, kun lähdin
puolustusvoimien palvelukseen. Tiedä sitten, painoiko syksyllä
mielikuvissa asepalvelus ja vuodenvaihteen jälkeen itse asepalvelus,
mutta kausi oli itselleni ja varmasti muillekin pettymys. Seuraavalle
kaudelle jäin ilman seuraa: A-junnuja ei tullut ja olin liian vanha
B-junnuihin, edustukseen päätyivät tasokkaammat ja nuoremmat
maalivahdit. 2005-2006 olikin joitakin harrastevuorojen
tuurauskeikkoja lukuunottamatta täysin välivuosi pelaamisesta.
 |
| West Hockeyn vuotuinen "Winter Classic" |
Seuraavalle kaudelle pääsinkin hienosti veteraaniporukan West
Hockeyn suojiin. West Hockey, jonka vuoroilla debytoitsin
16-vuotiaana, kun maalille tarvittiin tuuraajaa. WH:n Säkylässä
pidettyjen vuorojen lisäksi ryhdyttiin järjestämään Kokemäelle
iäkkäämpien ja harrastemielisempien vuoro. Kerran viikossa
perjantaisin, sopivasti viikonlopun käynnistykseksi, oli mukava
käydä pelailemassa elämää nähneiden pelaajien kanssa. Nämä
pelasivat pelaamisen riemusta, ilman liiallista hampaiden kiristystä.
Löysin reilun vuoden kadoksissa olleen peli-ilon jälleen ja
liikuntamuodon Raumalla vietettyjen kouluviikkojen jälkeen. Ja
pelaaminen West Hockeyn kanssa jatkuu edelleen säännöllisen
epäsäännöllisesti.
Vaikka LäKin parissa en enää olekaan pelannut, antoivat nämä
Säkylän vuodet tuolloin mahdollisuuden ”hankkia nimeä”. West
Hockeyn lisäksi sain kutsuja monille muille vuoroille
junnuaikoinani, jotkin varmasti jo lopettaneet, jotkin varmasti yhä
jatkavat. Raumalla opiskellessani pelailin melkeinpä pelkästään
West Hockeyn perjantaivuorolla, kunnes opiskelu-uran loppusuoralla
minut skoutattiin Kokemäen edustusjoukkueen riveihin, josta matka
taas on jatkunut Paneliaan. Mutta tuona opiskeluaikana melkein kaikki
muu kiekkoilu oli ”jäässä” kaukalopalloa lukuunottamatta.
Osaksi siksi, että tarpeen tullen Raumalta oli turhan pitkä matka
lähteä ajamaan tunnin varoitusajalla, osaksi varmaankin siksi, että
”nimi” oli päässyt unohtumaan.
Kuitenkin koulun suoritettuani palasin töiden perässä Euraan. Ja
kun taas kutsu kävi ”yli 30 soitetun henkilön jälkeen”
Ukkomestareiden tai JoPon vuorolle, olin valmis lähtemään. Aina
tietysti omat pelit ja työt olivat joissakin tapauksissa esteenä,
mitkä toki ovat luonnollisen hyvä syy jättää kutsu väliin.
Muuten olin (ja olen edelleen) valmis käytettäväksi. Uskonkin
tästä innokkuudesta myös ”nimeni” jälleen nousseen pinnalle.
Kuten ensimmäisessä luukussa selitin, saattoi viime kesän aikana tulla
yhdelle viikolle 15 eri pelattua kiekkovuoroa. Vaikka pelipaikka
”kilpasarjassa” olikin Paneliassa, muut vuorot osuivat, yllätys
yllätys, Säkylään. Pelailtua tuli käytyä vastustajajoukkueen
LäKin treeneissä, West Hockeyn, Black Starsin, JoPon ja Varjoryhmän
vuoroilla, melko varmasti unohdinkin jonkun. Jopa Lännen Kiekon
B-junnujen treeneissä 10 vuotta nuorempien kanssa kävin ahkerasti
pelaamassa, valmensihan/valmentaahan siellä junnuaikojen
valmentajani.
 |
| AHL-ottelu, josta sain banaanit. Huomatkaa kuvasarjana patjojeni "kehittyminen". Olen tässä kuvassa yläoikealla btw. |
Voisi siis väittää ”nimeni” palanneen reilun viiden (5) vuoden
kierrokselta takaisin kotiin. Se on kieltämättä hieno asia, että
minulle on löytynyt tarvetta eri vuoroille. Pääsenhän näin
toteuttamaan enemmän kuin hyvin harrastustani. Säkyläläinen
jääkiekkoilu onkin se suurin syy, miksen ole enää viitsinyt
katsoa niin innokkaasti työpaikkatarjouksia ”liiallisen välimatkan
päästä Säkylästä”.
Ympäri käydään, yhteen tullaan. Säkylästä kaikki aikanaan
alkoi ja sinne luultavasti veteraani-ikäisenä myös loppuu. Iso
käsi ja kiitokset täältä Säkyläläisille lätkäjengeille.
17. luukun harrastuksen mahdollistaja
Säkyläläinen jääkiekkoilu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti