18. KOVA
South Park
Kaikki ovat varmasti katsoneet ”South Parkia” jakson tai
parikymmentä. Monet pitävät sitä hauskana, toiset taas väärällä
tavalla huonona. Jälkimmäinen klaani lieneekin olevan sitä
kukkahattutätien klaania. ”South Park” on oikeasti hauska.
”South
Parkin” ensiesitys ajoittuu vuoteen 1997. Tuona aikana Internet oli
vasta tekemässä todellista läpimurtoaan, eikä kukaan tiennyt
sarjasta tuon taivaallista. Eihän tuolloin käytännössä kukaan
tavallinen ihminen ymmärtänyt lataamisista. Itsekin pääsin
kosketuksiin sarjan kanssa ”vasta” 1998, kun maksukanava Canal+
päätti ryhtyä esittämään lasten piirrettyä. Ja meillähän
tuohon aikaan näkyi Canal+:n aikuisviihdettä sisältäneet kanavat.
Canal+ lähetti tuolloin muinoin kotiin ohjelmaoppaan, mistä pystyi
näkemään tulevan kuukauden ohjelmatarjonnan, sekä kyseisenä
kuukautena esitettävät uutuuselokuvat. Ohjelmaoppaan kannessa
komeili kuukauden paras/suurin/odotetuin elokuva, mikä oli pakko
nähdä. Sellaisia, kuin ”Independence Day”, ”Jurassic Park”
ja ”Titanic”.
MUTTA EI TÄLLÄ KERTAA! Kannessa komeilikin avuttomasti piirretty
tuherrus, sellainen, minkä itsekin olisin varmaankin osannut
tuhertaa. Tuijotin kansilehteä ”mitä vittua nyt taas”
-ilmeellä. ”Mikä helvetin South Park?” Selaan lehdestä
piirrettyä käsittelevän aukeaman ja luen. ”Internet-sensaatio”,
”rajoja rikkova tv -piirretty”. Esittely ei saanut yläasteen
kynnyksellä olevaa mukulaa vakuutettua.
”South
Park” esitettiin tuon kuukauden loppupuolella ensimmäisen kerran.
Siinä oli kolme – neljä viikkoa aikaa tuijottaa pöydän kulmalla
notkuvaa piirrettyä töherrystä, missä ”Kuolema” jahtaa neljää
pikkupoikaa kolmipyörällä. Ehkä niinä viikkoina mielenkiinto
alkoikin heräämään, oli siis pakko katsoa kyseinen piirretty.
 |
| Canal+ ohjelmaoppaan kansi oli suunnilleen tällainen |
Mitä sen jälkeen tapahtui? No... pidin piirretystä. 13-vuotiaaseen
iski tavattoman lujaa äärettömän typerä huumori rajuine
alapääviittauksineen ja humoristisella tavalla esitetty väkivalta
(mm. Kennyn kuolema). Tuosta hetkestä eteenpäin nauhoitin jokaisen
kanavalla esitetyn ”South Park” -jakson VHS-kasetille. Uskon yhä
näiden kaikkien kasettien olevan tallessa.
Kyseiset VHS-kasetit on tullut vingutettua useasti läpi, milloin
minkäkin takia. Ollut kipiänä ja omasta sängystä kurkkinut
sarjaa, ollut tekemisen puutetta tai silkasta innostuksesta ”South
Parkia” kohtaan. Vuosien mittaan ”South Parkia” en enää ole
niin usein katsonut. Tarkoitan sitä, että jakson nähtyään sitä
en enää VHS-kasetilta katso viidennen kerran uudestaan. Muut asiat
menevät nykyään edelle ja voisin väittää löytäneeni elämää
”South Park” -maailman ulkopuolelta. Nämä VHS-kasetit on
kuitenkin jääneet muistoksi sarjasta, niiden ohella myös
oheistuotteita ”PlayStation” -peleistä vanhan Nokian
kännykänkuoriin.
”South
Park” tuli koko kansan tietoisuuteen ”vasta” vuosi sen jälkeen,
kun itse olin ensimmäisen kerran sitä nähnyt: MTV 3 ryhtyi
esittämään klassikkosarjaa Suomen pääkanavilla. Tuota ennen olin
mm. parin kaverini kanssa tehneet äidinkielentunnilla esitelmän
sarjasta, havainnollistaen esitystä klipeillä sarjasta. ”Onpas
typerän näköinen, ihan paska” ja muut suomalaiseen perikuvaan
kuuluivat lausunnot kaikuivat ympäri pitäjää. Tuulitakkien kahina
ryhtyi kaikumaan, kun torstai-iltana MTV 3:lla esitetyn ”debyytin”
jälkeen sarja oli sittenkin kaikkien mielestä aivan paras ja Kenny
söpöin. ”Mitä vittua nyt taas”, ajattelin tuolloinkin.
Äidinkielentunnin esityksestä taisimme kuitenkin saada melkoisen
hyvän arvosanan.
”South
Parkin” kulta-aika mielestäni osui nimenomaan sarjan alkuvuosiin.
Tekijät Matt Stone ja Trey Parker fiksusti osasivat tähän aikaan
iskeä elokuvan tästä piirretystä. Ja hyvin on elokuvakin tehty,
se on onnistuneimpia ja parhaimpia
animaatioita/musikaaleja/komedioita. Jopa IMDb:ssä elokuvaa
arvostetaan arvosanalla 7.8. ”South Park: Bigger, Longer &
Uncut” taitaa olla myös niitä harvoja leffoja, mikä on myynyt
vanhan Kauttuan Kuvan salin täyteen ”Pahat pojat”- ja ”Pekko
Aikamiespoika” -leffojen lisäksi. Ja koska elokuvakin teki
vaikutuksen, piti myös kyseinen VHS hankkia. Ja sitäkin on katsottu
niin monta kertaa, että nauha rypistelee joissakin kohtia elokuvaa.
Ajan
saatossa sarja on mielestäni aikuistunut, ehkä minäkin siinä
sarjan rinnalla. Pierukakkapippeli -huumori on toisinaan
jäänyt vähemmälle sarjan keskittyessä ajankohtaisempiin ja
nokkelaampaan huumoriin. Mutta kuten tuossa aiemmin mainitsin
”kulta-ajasta”, sarjaa ei mielestäni enää pidetä niin isona
asiana. Kuitenkin, mitä nyt olen ”JIM” -kanavalta seurannut tätä
sarjaa ensimmäisestä jaksosta lähtien, olen nauranut sille
edelleen. Joitakin juttuja oivaltaa nyt paremmin kuin silloin liki 15
vuotta sitten. Toisaalta taas, en ehkä olekaan kasvanut henkisesti
aikuiseksi ja nautin tästä typerästä huumorista.
Haittaaks se?
18. luukun lapsille suunnattu piirretty
South Park
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti