sunnuntai 8. joulukuuta 2013

joulun kalenteri vol.2: 7. luukku.

Ei aina voi ehtiä tahi muistaa. Päivän myöhässä, mutta menkööt.





En teistä tiedä, mutta itseltä on aikanaan mennyt tämä täysin ohi, kun se on ilmestynyt. Ja siksi löytyykin listalta.


”Source Coden” tapahtumat sijoittuvat pääasiassa kahdeksan (8) minuutin mittaiseen junapätkään. Homman jujuna on, että Jake Gyllenhaalin (vittu mikä tuplakonsonantti, tuplavokaalihirviö) esittämä kapteeni Stevens on käytännössä kuollut, makaa kapselissa ja tietotekniikan ihmeellisen maailman ansiosta elää tuota kahdeksan (8) minuutin junapätkää. Uudestaan ja uudestaan, kunnes on sinä aikana selvittänyt, miksi ja kenen toimesta juna räjähtää.

Juoni on jokseenkin koukuttava. Tai mielestäni se on todella koukuttava. Kahdeksan (8) minuuttia on kuitenkin lyhyt pieru ihmisen elämässä, että sinä aikana on suhteellisen haastavaa löytää junan potentiaalinen räjäyttäjä. Ja kun leffan juoksuaikakin on puolessatoista tunnissa, ei tarinaan ehdi kyllästymään. Nimenomaan, vittuun kaikki hobittifantasiat viiden (5) tunnin maratoneineen!

"Vittu mikä krapula!"

”Source Code” pisti myös ajattelemaan. Hyvällä, tai sitten haikealla tavalla. En oikein tiedä. Elokuva on mielestäni sekoitus leffoista ”Päiväni Murmelina” ja ”Perhosvaikutus”. Siis siinä mielessä, miten viettäisi viimeiset kahdeksan (8) minuuttiaan elämästä. Mitä tekisi toisin uuden mahdollisuuden saatuaan. Miten muuttaisi siinä ajassa vielä elämäänsä.

Miten saisi uuden mahdollisuuden.

Se pistää miettimään omia valintojaan elämässä. Onneksi meillä on siihen enemmän kuin kahdeksan (8) minuuttia.




IMDb arvostaa: 7,4

Kalmari arvostaa: 8

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti