Jumalauta! Toinen suomalainen leffa
heti perään. Joko mennään torille muistelemaan Timo Jutilaa?
2000-luvun taitteessa, tai sen
jälkimainingeissa, alettiin tehtailla urakalla episodi -elokuvia.
Osa niistä on hyviä, suorastaan loistavia (mm. ”Babel”), osa
taas aivan vitun paskoja (”Valentine's Day"). Pitihän Suomeenkin
saada oma episodi -leffa.
”Joki” on sitä. Ja itseasiassa
ihan hyväkin sellainen. Hieman hämmentääkin, miksi se on
suomalaisessa leffahistoriassa jäänyt niin vähälle huomiolle
kaikkien ”FC Venusten” ja kumppanien jalkoihin. Vaikka se sai
aikanaan peräti viisi (5) Jussi-patsasta.
”Joen” eri tarinat ajoittuvat
kaikki samalle päivälle. Hetkeen, jolloin lentokone tai vastaava
ötökkä rikkoo äänivallin, josta seuraa pamahdus. Jokainen
erillinen tarina tuo omat tunneskaalansa rakkaudesta iloon ja suruun.
Käsittelyssä on niin itsemurha, kuolema kuin homous. Sinänsä
erikoista, että suomalaisessa leffahistoriassa ei oltu homoutta
käsitelty käytännössä yhtään ennen tätä. Aika homoa.
Olen aina pitänyt episodi -leffoja
merkkinä siitä, että käsikirjoittajat eivät ole vain osanneet
kertoa yhtä tarinaa leffan mittaiseksi. Käteen on jäänyt
viisi-kuusi epämääräistä viritelmää ja jonkun aivopierun
seurauksena ne liitetään yhteen ja saadaan episodi -elokuva.
Sekasikiössä onkin sitten suunnilleen kaikki leffagenret
sekoitettuna, ei ole väliä onko seassa kauhua, komediaa vai pornoa.
Se kuuluu nyt siihen.
 |
| Yllättävää kyllä, kuvassa leffan tunnetuimmat näyttelijät. |
Ja mikäs siinä. ”Joki” ei
todellakaan ole huonoimpia episodeja. Päinvastoin, se hakkaa monet
Hollywood -kilpailijansa mennen tullen.
IMDb arvostaa: 6,9 (hah, siinäpä
teille viittaus erotiikkaan)
Kalmari arvostaa: 7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti