Vaikka Metallica on ko. elokuvaa
käyttänyt musiikkivideollaan ”One”, on tämä leffa onnistunut
pysymään liian hyvin piilossa. Spekulointia vain, mutta veikkaan
ensimmäisen maailmansodan olevan hmv toiseen maailmansotaan
verrattuna. Tai mistä minä mitään tiedän.
”Sotilaspoika” ei ole tavanomainen
sotaelokuva. Pääasiassa mustavalkoisen elokuvan pääosan tähdittää
sotilas Joe, joka sodan viimeisenä haavoittuu pahasti. Hän menettää
kaikki raajansa ja oleelliset osat päästään, kuten naaman. Joe
onkin kykenemätön kommunikoimaan ilman suutaan ja raajojaan. Eli
sairaalan sängyssä makaava kasvoton torso, jolla on yhä tallella
tietoisuus ja henkensä.
Lähes kaksi tuntia kestävä elokuva
käsitteleekin pääasiassa Joen ajatuksia + unia/muistelmia, mitkä
esitetään värillisenä katsojille. Näissä lyhyissä muistelmissa
näkyy leffan ainoat sotakohtaukset, nekin hyvin nopealla sykkeellä.
Elokuvan huikeus onkin siinä, miten
Joen eri tunneskaalat ahdistuneisuudesta ilonhetkiin tuodaan esiin.
Onhan Joe pelkkä torso, joka vain on, ja iloiset asiat on haettava
arkisista asioista, joita me emme normaalisti havaitsisi. Helposti
pystyy itsekin hymyilemään mukana, kun Joe kokee elämänsä
hetkittäin onnelliseksi arkisista äänistä.
Vaikka ”Sotilaspoika” ei
kauhu/jännityselokuva olekaan, ahdistutti se ainakin minua
paikoittain. Ja paljon. Miettikääpä vaikka itsenne tuohon
tilanteeseen. Ja yrittäkää itse hakea Joen tyyliin niitä
ilonhetkiä elämään. Ei paljoa ”faceteta” tilapäivityksiä
”lol makaan sairaalassa”.
”Sotilaspoika” on parhaimpia
sotaelokuvia ja paras ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva
elokuva.
IMDb arvostaa: 7,8
Kalmari arvostaa: 9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti