2000-luvun taitteessa alkoi
supersankari/sarjakuvasankari -elokuvat vyörymään
elokuvateattereihin. ”Hämähäkkimiesten” ja ”X-Menien”
invaasien ansioista lähes kaikki sarjakuviin viittavat leffat
menestyi. Ja menestyvät edelleen. Vuonna 2009 olikin hyvä tuupata
uudenlainen sankari teattereihin.
”Defendor” ei kerro ihan
tavanomaisesta supersankarista. Toki, onhan Teräsmieskin joku nobody
lehtitoimittaja (jota kukaan ei koskaan osaa silmälasien ansiosta
yhdistää Teräsmieheen), mutta Defendor on... erityinen. Vammainen,
jälkeenjäänyt. Miten kuka häntä aina nimittääkään.
Alakoululaisen tasolle jäänyt Arthur on vakuuttunut olevansa
tavallisen minänsä lisäksi oikeutta puolustava sankari Defendor,
joka on kehittänyt itse omat aseensa. Ja hänen on toimittava
oikeuden puolesta, heikkoja puolustaen.
”Defendor” on ehkä realistisin
supersankarileffa, mitä on tehty. Siinä ei mässäillä
erikoistehosteilla, tai yliampuvalla juonella. Oikeastaan, tämä
voisi oikeasti tapahtua, siinä missä realistisena pidetty
”Kick-Ass” kuitenkin ampuu lievästi yli (oikeasti, jet-packit ja
ninjamainen pikkulikka. Elokuva on silti huikea, kuten myös
jatko-osa). Pyyhältäähän Jenkeissä ties minkälaista hiihtäjää,
kyllä jossakin nurkassa voi hyvinkin olla joku vierittämässä
marmorikuulia nistirosvojen jalkapohjien alle.
Näyttelijöiden bongaamisesta
innostuneena itseäni miellytti Woody Harrelson pääosassa. Herra
katosi 90-luvun lopulla – 2000-luvun taitteessa päänäyttämöltä,
jääden sivuosaroolien pariin. ”Defendor” taitaakin olla miehen
suunnilleen ainoa päärooli ”Larry Flyntin” ja vastaavien
jälkeen (huom huom! En laske roolia ”Zombielandissa”
pääosarooliksi).
 |
| Aina ei ole helppoa olla yksinkertainen sankari. |
Komediaksi mainostettu, mutta
pääasiassa draamana toimiva kokonaisuus on katsomisen arvoinen
jokeri nykypäivän supersankarielokuvien keskellä. Aavistuksen
surumielinen sankaritarina, iloisella tavalla.
IMDb arvostaa: 6,8
Kalmari arvostaa: 9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti