Kukas se Hollannin kovin sälli
olikaan? Aivan, Rutger Hauer.
Koomista tai ei, niin ”Hobo With A
Shotgun” kuin myös ”Machete” olivat alunperin
”feikkitrailereita” leffakokonaisuudessa ”Grindhouse”, josta
nämä kaksi traileria päätettiin tehdä kokopitkiksi elokuviksi.
”Grindhouse” taas käsitti Quentin Tarantinon ja Robert
Rodriquezin elokuvat ”Death Proof” ja ”Planet Terror”, jonka
ideana taas oli olla 70-luvun c-luokan toiminta/splatter -leffojen
tyylinen kokonaisuus, joita aikanaan leffateattereissa esitettiin.
Ns. paskaelokuva ei yksinään olisi myynyt teatterissa tarpeeksi,
niin perään esitettiin toinen paskaelokuva. Kaksi leffaa siis yhden
hinnalla, joukossa toki trailereita muista paskaelokuvista. Ettäs
tiedätte.
 |
| Jo leffajulistekin on huikean näköinen. |
”Machete” ei suinkaan ole
paskaelokuva, päinvastoin aivan huikea elokuva. Mutta sitä en tässä
käsittele, koska toinen traileriksi tarkoitettu, mutta lopulta
elokuvaksi jalostettu ”Hobo With A Shotgun” on jäänyt
hävettävän minimaaliseen huomioon.
Rutger Hauer on, yllätys yllätys,
kulkuri/pummi/luopio. Elämäntyylilleen uskollisena hän on
matkustanut junalla jäniksenä uuteen kaupunkiin, uuden
mahdollisuuden toivossa. Kulkuri haaveileekin omasta ”bisneksestä”:
hankkimalla ruohonleikkurin hän voisi tienata sievän summan
tölkkien ja pullojen keräämisen sijaan. Ongelmana vain on täysin
rappioitunut ja korruptoitunut kaupunki, täynnä rikollisia ja
epäkelpoja poliiseja. On siellä joku pedofiili joulupukkikin. Ja
mitä Rutger Hauer päättää tehdä? Ruohonleikkurin sijaan käteen
tarttuukin HAULIKKO ja ultimaattinen puhdistus voi alkaa!
”Hobo With A Shotgun” on listani
ehkä täydellisen esimerkki rakastamastani elokuvatyylistä. Kieli
poskella mässäiltävää menoa ja toimintaa, ilman sen
syvällisempää miettimättä.
”Machete” nousi näistä kahdesta
trailerista suurempaan suosioon paitsi nimekkään näyttelijäkaartin
ansiosta, myös isomman budjettinsa ansiosta. ”Hobo With A Shotgun”
työstettiin kolmen (3) miljoonan dollarin budjetilla, mitä voi
pitää kääpiösummana ainakin ”Macheteen” verratuna, jota
työstettiin yli kolme kertaa isommalla budjetilla. ”Hoboa”
voikin oikeasti pitää b-luokan elokuvana.
Ja näkyyhän se elokuvasta. Erään
uhrin kaulan ympärille kietaistu viemärikannon kansi väpättää
kuin mikäkin kumimatto ja lavasteet ylipäätään on kotikutoisen
näköisiä. Ja tiedättekö mitä: se oikeasti toimii. Ja tekee
siitä juuri sen näköisen, mihin sillä on pyritty. Tehosteet ja
lavasteet on oikeasti tehtyjä 70 – 80 -luvun tyyliin, eikä niihin
ole ängetty nykytrendin mukaan liikaa erikoistehosteita bluescreenin
edessä, lisäten tehosteita vielä n + 1:n verran.
Katsoessani ”Hobon” ensi kerran en
tiennyt siitä muuta kuin sen olevan ”feikkitraileri”. Mutta se
pikkupoikamainen innostus elokuvan edetessä oli jotain niin
mahtavaa, että se piti katsoa melkeinpä heti uudestaan. Se innostus
oli moninverroin suurempaa kuin monissa muissa 80 -luvun
toiminnoissa, ja viime vuosien leffoista vain uusin ”Rambo” on
päässyt lähelle sitä. Toki, ”Hobon” vaikutus on laskenut
useampien katsomiskertojen myötä, mutta haavemaailmoissani se
edelleen voittaa nykyiset supersankarielokuvat.
”Hoboa” olen usein suositellut
kavereilleni, mutta näyttelijäkaartin nimettömyys ja ihmisten
EPÄTIETOISUUS NIINKIN LOISTAVASTA KARISMASTA KUIN RUTGER HAUER on
saanut aikaan vastauksia ”No mikä vitun paska toikin oikein on? En
katso”. Ja se on taas saanut minut itkemään. ”Hobo” tuli
jokunen aika sitten Neloselta yöaikaan ja muutamien ihmisten
innostus Facebookissa tähän löytöön sai minut vihdoin itkemään
onnesta.
IMDb arvostaa: 6,1
Kalmari arvostaa: 9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti