tonnin haaste.

”Olis se aika siistii polkee vuodessa jotain 1000 kilometriä pyörällä”.

”Vittu mää vetäisin semmosen matkan kuukaudessa”.

Challenge accepted.

Niin että hei taas.

Kesälomani alkaa tänään 20.50. Aika siistii, eikö?

Monet suunnittelevat lomaksi reissua ulkomaille, toiset leikkimään karavaania koirankoppeihinsa. Jotkut tyytyvät vetämään saatananmoisen perskännin neljäksi (4) viikoksi. Olenhan itsekin nyt lomalla menossa parille festarille.

Viime lomalla otin rennosti. Kävin ”Weekend Festivalilla”, oli kesäbileet ja muuten treenasin omatoimisesti, pelailin silloin tällöin lätkää (for real ja PS3:n ”änäriä”) ja katselin leffoja. Murtunut sormi tosin haittasi treenaamista ja kiekkoilua loppuloman ajan. Toisaalta, saikun myötä loma pidentyi parilla viikolla.

Tällä kertaa ajattelin haastaa itseni. Miksi? No "siks siks siks".

Koko homma lähti aluilleen jokseenkin mitättömästä keskustelusta. Sen enempää vetoja ei asiasta lyöty. Itseasiassa lainkaan. Typerää, eikö? Kuten tuossa aiempana, tarkoituksena olisi lomani mittaisena ajanjaksona kiskoa pyörällä 1000 kilometrin mittainen matka. Korjattakoon sen verran, että nimenomaan polkupyörällä ja/tai kuntopyörällä.

Mutta miksi, oikeasti?

Akrofobisena (=korkeita paikkoja kammoavana) en uskalla suorittaa benjihyppyä tahi laskuvarjohyppyä. Helvetti, jopa Alpeilla teki paikoitellen heikkoa rinteitä laskiessa. Kuntoni ei tällä erää riitä ”IronMan” -kisan suorittamiseen, enkä usko rahkeiden riittävän vielä maratoniinkaan. Puolikkaaseen ehkä.

Silti, itselläni on jokin vietti itsensä haastamiseen, ja nimenomaan fyysisellä tasolla. Lapsena pienenä (isona) pullukkana en pärjännyt pikajuoksussa, mutta liikuntatuntien ”pitkän matkan” juoksuissa olin aina porukan puolivälin tienoilla. Pidin siitä jollain tasolla, omalla tavalla odottikin niitä nykyään ei-ehkä-niin-laillisia liikuntatunteja, jolloin opettajasetä pisti juoksemaan ”Euran ympäri”. Jopa intissäkin sairaalla tavalla pidin tetsaus -harjoituksista ja vastaavista.

Voisi siis sanoa, että haluan nähdä, mihin kroppa riittää. Nähdä se, mihin oma tahto, sisu ja periksiantamattomuus riittää. Varsinkin, kun ollaan sellaisella mukavuusalueella kuin loma.

Onhan syitä muitakin. Lomalla sitä rentoutunee liikaa, ja erinäinen hyötyliikunta jää pois. Itse, keskivertokansalaista enemmän liikuntaa harrastavana toisinaan suorastaan vituttaa, kun huomattavasti epäterveellisemmin elämää viettävät ovat timmimmässä kunnossa kuin minä itse. Kun toiset istuvat kepsulassa syömässä iskendereitään kolmen Tupla -patukan jälkiruoalla, itse saan miettiä omaa syömistäni hyvin tarkkaan. Haluankin siis nähdä, voiko tämä urakka tuoda minua lähemmäksi ”timmimpää” kuntoa.

Toki, 1000 kilometriä kuukauteen on todella vähän monille ultralajeja harrastaville, jopa juoksun tasolla. Mutta kun lasken itseni ns. sunnuntaikuntoilijaksi, on matka ja tavoite loppujen lopuksi aika massiivinen omalle kunnolle ja vauhdilleni. Mietitäänpä vaikka:

Kalenterikuukauteen (mikä myös on suurinpiirtein lomani pituus) on 30 päivää. Kun kilometrit jaetaan tasaisesti päivää kohden, poljettavaa päivää kohden on n. 33,4 kilometriä. Ja kun tästä vielä lasketaan arvioni mukaan festari- ja krapulointipäivät pois, sain tulokseksi päivää kohden n. 55,6 km. Normaalisti pyöräilyvauhtini on hivenen päälle 20 km/h kuntopyörän mukaan, hikikuntoilussa oletettavasti enemmänkin. Mainitaan vielä sen verran, että ”HeiaHeia” -päivitysteni mukaan olen tämän vuoden puolella polkenut ”vasta” yhteensä n. 700 kilometriä. Ja pidän itseäni paljon pyöräilevänä ihmisenä.

Ei saatana. Olen kuullut eläkeläisistä, jotka polkevat päivässä vastaavanlaisen ”porilaisen” matkan naapurikylän toriparlamenttiin ja takaisin, mutta on tuo massiivinen lukema. Jokaista ”selvää” päivää kohden pitäisi polkea täältä Eurasta Poriin asti.

Ilmeenne, kun luette tätä

Mutta kun leikkiin ryhdytään, niin miksei?

Toki, saatan jäädä tavoitteesta kauas. Se on jopa todennäköistä.

Toki, voin sairastua ja leikki jää alkutekijöissä kesken. Kropallani on tapana tulehtua liiallisesta rasituksesta.

Toki, onhan tämä ihan saatanan typerää.

Toki, moni saattaa nauraa jo pelkästään tätä yritystä.

Mutta motivaatio on kova. On väärin sanoa, että saavuttaisin tällä jotain ”suurta”. Mutta voin saavuttaa tällä itselleni jotain. Toivottavasti samalla sykkeellä jatkuvaa elämäntapaa.

Pari juttua olen asettanut itselleni ”mausteeksi” tähän mukaan:

-Pyrin kirjoittamaan tänne päiväkirjaa etenemisestäni. Joka päivä se ei ole mahdollista, koska festarit (samalla yhdistän harrastuksiani: kuntoilu, kirjoittaminen ja leffojen katselu pyörän selästä)

-Kilometrit suoritetaan polkupyörällä ja kämppäni kuntopyörällä. Mahdollisesti myös salin kuntopyörällä

-Olen 100% rehellinen. Enhän tee tätä kuin itselleni

-Kirjaukset näkyvät ”HeiaHeia” -profiilissani. Myös muut voivat seurata näin ”reaaliaikaista” etenemistäni tarvittaessa

-Suoritus ei tule haittamaan muita aktiviteettejäni, kuten kuntosalia, kiekkoa, juoksemista ja rullaluistelua. Näiden suorittaminen ei tule millään tavoin kompensoimaan kilometrejä suoritukseeni

-Suorittaminen alkaa heti, kun leimaan itseni töistä lomalle klo 20.50

Ja hei, jos ei edelleenkään kiinnosta näitä lukea, niin haista vittu sitten. Ei ole pakko. Toivon kyllä, kannustuksista ja haukkumisista saa aina boostia. Saa myös yrittää "suolata" toteutustani parhaansa mukaan.

Mutta mitäs sen enempää, jännitetään loman alkamista.