leffasuositus: heinäkuu.

Hieman meinasi jäädä viime tinkaan tämän kuun leffa. Mutta onneksi vain meinasi. Kesäloma kun nyt sattuu kehittämään vähän parempaakin tekemistä.

Valtatie 60 (Interstate 60: Episodes Of The Road), 2002

Valtatie 60 taitaa olla vähän sellainen mystinen teos Suomessa. Elokuva tuli tänne vain dvd-levitykseen ja ensiesityksensä kotoisessa tv-verkossamme se sai vasta tämän vuoden alkupuoliskolla. Tiedä sitten elokuvan yllättävä suosio vai mikä, mutta ko. elokuva uusittiin melko nopeasti TV 2:lla ensiesityksensä jälkeen. Siltikin, vasta 13 vuotta itse elokuvan valmistumisen jälkeen.

Leffan näyttelijäkaarti on suhteellisen nimekäs. Pääosassa on lähinnä ”X-Men” -elokuvista Kyklooppina tutuksi tullut James Marsden. Sivuroolissa on ikääntynyttä huippua Gary Oldmanin (mm. ”Leon”), Kurt Russellin (mm. ”Pako New Yorkista”) ja Christopher Lloydin (mm. ”Paluu Tulevaisuuteen” -trilogia) muodossa + Amy Smart (mm. ”Perhosvaikutus”). Amy ei tietystikään ikääntyneeseen konkarijengiin vielä kuulu. Onhan yhtenä pienessä sivuosassa niin ikään Paluu Tulevaisuudessa näytellyt Michael J. Fox. Omasta mielestäni herran hyvin pientä roolia mainostetaan liiaksi (pikemmnkin mainostettiin), kuin hän olisi ollut isommassakin roolissa. Toki, herran sairaus on jo tuolloin yli 10 vuotta sitten varmasti vaikeuttanut näyttelemistä, mutta se on toinen asia se. Hienoa kuitenkin, että yksi suosikeistani oli mukana. Edes pienessä osassa.

Mutta siis joo. Marsdenin esittämä Neal on siinä nuoruuden tilanteessa, jolloin sopii ainakin ulkoisen painostuksen myötä miettiä tulevaisuuttaan. Oma intohimo on maalaminen, isä yrittää ohjata poikaa lakimieheksi. Suurten valintojen hetkellä elämään pyllähtää Gary Oldmanin esittämä O.W. Grant, joka voi toteuttaa yhden toiveen. Nealin toivoessa vastausta/suuntaa elämälleen, hän saa Grantilta paketin, mikä pitää viedä Danveriin pitkin Valtatie 60:tä. Sinänsä erikoinen pyyntö, koska kumpaakaan, valtatietä tai Danveria, ei pitäisi olla olemassa. Nimenomaan pitäisi.

Matkan aikana Neal tapaa joukon erilaisia ihmispersoonia matkan eri vaiheissa. Ja tässä se elokuvan hienous onkin. Jokainen vahingolta tuntunut tapaaminen ihmisten kanssa antaa jonkinlaisen vastauksen elämämme eri arvoihin. Tai, jos ei kuitenkaan vastausta, antaa se aihetta miettimiselle. ”Tärkeintä ei ole päämäärämme, vaan matka sinne”.

Valtatie 60 ei ole maailman paras elokuva. Se ei edes yllä IMDb:n Top 250 -listalle. Mutta se on hyvä. Se on kiva katsoa ja ennen kaikkea sen jälkeen siitä jää hyvä mieli. On olemassa paljon elokuvia, joita ei pidä mielestään parhaimpina katsominaan elokuvina, mutta ovat kivoja katsoa myös uudelleen. Ja Valtatie 60 on juuri sellainen.

Vaikka elokuva ehkä onkin luonteeltaan vähän sellainen, ettei se olisi lipunmyyntiennätyksiä rikkonut, olisi tämän voinut teatterilevitykseen aikanaan Suomeen tuoda. Toisaalta taas, on kiva aina löytää tämänkaltaisia helmiä puolivahingossa.

Ehkä se löytäminen on osa matkaa kohti päämääräämme.

IMDb arvostaa: 7,7

Kalmari arvostaa: 7

tuulen viemää -rage.

Kirjoitin tämän Face-profiiliini aika tarkkaan kuusi (6) vuotta sitten. Ilmeisesti kummitätini stalkkasi sosiaalisen median historiaa tuolta ajalta ja nosti tämän esiin. Keräsi jopa tykkäyksiä noustessaan "pinnalle" kuusi vuotta kirjoittamisensa jälkeen. Joten, jaetaan tämä teksti myös tänne.

13.7.2009 (Toim. huom! En tiedä, miksi teksti kopioituna meni tuollaiseksi. Olkoot.)

Mistäs taas aloittaisi.

Tänään olisi tullut (ja itseasiassa tulisi edelleen) klassikkoleffa nimeltä "Tuulen Viemää (1939)". Koska minulta on jäänyt tämä klassikko näkemättä, ajattelin siis, että nyt on hyvä tilaisuus nähdä kyseinen elokuva. "Tuulen Viemää" kuitenkin alkoi suhteellisen aikaisin, klo 19.50, joten ajattelin ajastaa sen. Näin siksi, koska en tiennyt olisinko kotona jo tuohon aikaan. Aamulla siis valitsin Topfieldistä kanavalistan, valitsin kohdan 19.50 "Tuulen Viemää", ajastin ja lähdin tyytyväisenä töihin. 

Noh. Asiat ei tietenkään mene koskaan niin kuin toivoisi.

En edes tiedä, ketä/mitä tässä tulisi syyttää. YLE:n ohjelmalistan laatijoita, Topfieldin boksia, itseäni vai ylipitkää elokuvaa. Perkele.

Ongelma on siis se, että YLE:n herrat päättivät lähettää kesken elokuvan perinteisen uutislähetyksen. Okei, ihan järkeenkäypää, esitetäänhän Maikkarilla ja vastaavilla kanavilla mainoksia kesken elokuvien. Mutta, valitessani Topfieldin kanavalistalta elokuvaa en huomannut/tajunnut tätä. Elokuva oli siis jaettu kahdeksi eri ohjelmaksi, joiden välissä tulee ohjelma nimeltä "Tv-uutiset, sää ja urheilu." Helvetti.

Minulla on siis boksilla tallennettuna tästä elokuvasta ensimmäiset puolitoista tuntia. Miksi vitussa sitä ei elokuvaa ei voitu lähettää kerralla, tai miksi boksi ei osaa tallentaa koko leffa, tai miksi en aamulla tajunnut tätä, tai miksi siitä elokuvasta on tehty niin vitun pitkä.

Saatana. Vaikka kyse on yhdestä elokuvasta, niin vituttaa oikein vitusti. Taidan jättää koko paskaleffan katsomatta. Tai lainaan sen kirjastosta. En tiedä, mutta nyt menen nukkumaan.