lauantai 7. huhtikuuta 2012

viikot 13 & 14

"Elokuvat ovat katsojia varten, ei kriitikoita varten" - Jasper Pääkkönen

Viime viikolta jäi kirjoittamatta katsottujen leffojen ”tiivistelmä”, mutta otetaan se nyt Jeesus-pyhänä kiinni. Hieman laiskasti en kirjoita viikoista erikseen, vaan summaan nämä kahden viikon leffat yhteen kirjoitukseen. Voi olla, että jatkossakin teen niin. Voi olla, että laiskistun ja tiivistän kuukauden katsotut leffat. Voi olla, mutta katsotaan.

18 on kahden viikon yhteisluku. Kolmen päivän sairaslomalla sain digiboksia tyhjennettyä entisestään ja monia 3-4 vuotta ”roikkuneita” leffoja sain aikaiseksi katsottua. Yhtenä mm. ”Ilmestyskirja. Nyt Redux”.


Viikkojen floppi: Che – Sankari (2008)
Oodi Happoradion biisille ”Che Guevara”. Tai sitten ei.
Vaikka leffa on jo näinkin ”vanha”, odotin tämän leffan katsomista. Jostain syystä tämä on ollut sellaisena ”tämä täytyy katsoa mahdollisimman pian”, mutta kuitenkaan ei ole jaksanut esimerkiksi käydä vuokraamassa tätä. Ja ihan hyvä niin, että ”Che” tuli katsottua ilmaiseksi Yle Fem -kanavalta.
Kaksiosaisen elokuvan ensimmäinen osa ”Sankari” kertoo Chen matkasta lääkäristä sissisotilaaksi, joka haluaa monen muun tavoin syöstä Kuuban diktaattorin Batistan pois vallasta. Matka vallankumoukseen siis alkaa.
Jos vaikka aloitetaan siitä, että elokuva on aivan saatanan pitkä. Ja toinen osakin vielä puuttuu tästä, ei helvetti sentään. Varmasti politiikasta kiinnostuneille tämä on osuva elokuva ja itsekin poliittisista trillereistä pitävänä jaksoin tämän joten kuten katsoa loppuun asti. Chen (Benicio Del Toro) taustat jäävät leffassa epäselväksi, hän tuntuu olevan se tyyppi, joka hengaa Fidel Castron kanssa ja omaavat kutakuinkin saman ajatusmaailman ja tavoitteen. Pitkä ja heikosti etenevä elokuva muistuttaa enemmänkin Perussuomalaisten kunnallisvaalikokousta, jossa moititaan ”vihollista” alusta loppuun ja välillä keskenään kärhämöidään erimielisyyksistä. Ja loppuvaiheessa kun elokuva tuntuu pääsevän vauhtiin, se loppuukin jo. Toisaalta ihan hyvä näin, että katsoja jää odottamaan toista osaa. Vaikka sen katsominen kyllästyttää nyt jo, vaikka leffa tulee vasta huomenna Yle Fem:ltä. Ensimmäisen osan perusteella ei Chestä saatukaan niin ikonimaista kuin luultavasti oli tarkoitus.
IMDb arvostaa: 7.2

Oma arvio: 6


Viikkojen ”underdog”: 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää (2007)
Jopa Romaniassa tehdään elokuvia. Kelvollisia sellaisia.
Romaniassa abortit oli kiellettyjä toimenpiteitä 1980-luvulla. Leffassa seurataan naishenkilöä, joka auttaa ystävätärtään pääsemään ”pimeälle” puoskarille aborttia varten.
En oikein keksi, mitä tästä sanoa. Juoni on hyvin simppeli, mutta kohtaukset voimakkaita. Minun mielipiteeni elokuvista on se, että jos sen kohtaukset saavat katsojan täysin hallintaansa, elokuvaa voidaan pitää hyvänä. Mielenkiintoista on seurata, miten tarkasti ja varovaisesti asiaa on hoidettu itäblokin kehitysmaassa. Synkähkö ja ankea ilmapiiri on tuotu elokuvaan, mikä varmasti kuvaa sen aikaista Romaniaa erinomaisesti.
Vaikka leffa ei ole länsimaalainen ja aihe on naisia puhuttelevampi kuin miehiä (elokuvassa ei ole pyssynpauketta ja räjähdyksiä), suosittelen katsomaan. Onneksi Yle tuo välillä näitä ”tuntemattomia” elokuvia esiin.
IMDb arvostaa: 7,9

Oma arvio: 7


Viikkojen paska: Isi hoitaa 2 (2007)
Joopa joo. Toinen vaihtoehto tälle oli Shakespearen ”Romeo ja Juliaa” ylimielisesti plagioiva ”Twilight – Uusikuu”, mutta jopa se oli parempi kuin tämä mukahauska komedia.
Cuba Gooding Jr on huonoimpia näyttelijöitä, joita tiedän. Suuri vääryys elokuva-alalla onkin, että hänelle on myönnetty Oscar parhaasta sivuosasta. Kalamiehen kaveri? Kenties.
”Isi hoitaa 2” perustuu joten kuten ensimmäiseen osaan, mikä sekin oli heikko elokuva. Nyt on näyttelijät vaihtuneet (Eddie Murphy → Cub Gooding Jr) ja päivähoitola kesäleiriin.
Leffan on ohjannut monessa elokuvassa ja tv-sarjassa kinttuihin poljettu (mm. South Parkissa) Fred Savage. Menneen ajanjakson lapsinäyttelijä on luultavasti jämähtänyt lapsuudensa, näyttelijäuransa huippuhetkiin ja luottaa koko elokuvan ajan vessahuumoriin. Kun jotkut osaavat siitä repiä hyvääkin huumoria, tässä sitä ei osata. Kiitos Fred, poistuisitko vihdoin Scott Baion kanssa showbisneksestä?
Leffa on paska, voi helvetti kun se on paska. Ensin ollaan ”o-ou, nyt on asiat huonosti”, sitten aletaan kohennushommiin ja lopussa jengin huonoin/nössöin/nörtein/separein nousee sankariksi. ”Isä, oot paras ja rakastan sua”. Voi nyt helvetti sentään.
Ei minulla muuta. Älkää katsoko tätä. Älkää myöskään sitä Twilightia, tai ylipäätään mitään niistä.
IMDb arvostaa: 2,6.

Oma arvio: 2


Viikkojen paras: Ilmestyskirja. Nyt Redux (1979)
”Chen” kaltainen mammuttimainen elokuva. Erityisesti tämä Redux -versio on pitkä, juoksuaika ylittää kolme tuntia helposti.
Tämä on ollut yksi niistä klassikoista, joka on ollut jo vuosia listalla ”katsotaan pian”. Ensimmäisen kerran yritin leffaa katsoa yli 10 vuotta sitten, mutta jäi ensimmäisen tunnin jälkeen kesken. Nyt sen pystyi yhdellä ponnistuksella katsomaan.
Vietnamin sodan aikana kapteeni Willard (Martin Sheen) lähetetään ”poistamaan virasta” eversti Kurtz (Marlon Brando). Matkan varrella tavataan mm. sodan aikana päänsä mössöyttäneitä sotilaita ja ranskalaisia, jotka puolustava liki 100 vuotta vanhaa siirtomaataan. Lopulta itse virasta poistettava löydetään, joka on nostanut itsensä Jumalan asemaan.
”Ilmestyskirja. Nyt” ei ole räiskintämäinen sotaleffa. Enemmän siinä käydään läpi sotahenkilöitä, joilla on omat mielenpistoksensa ja luonteensa. Useasti parodioitu leffa sai ainakin minut alussa miettimään, onko tämä niin satiirinen sotaelokuva, että on osittain jo komediaakin. Erityisesti Robert Duvallin esittämä luutnantti on kaikessa mielettömyydessään niin absurdi hahmo, että tällainen on pakostikin ollut olemassa Vietnamin sodan aikana. Viidakko pistetään nurin napalmein Wagnerin pauhatessa taustalla samaan aikaan luodakseen miehiin taistelufiilistä. Ja miksi viidakkoa pistettiin nurin? Jotta päästäisiin surffaamaan. Ei helvetti.
Tästä oikeastaan alkaakin se seikkailu, jota Martin Sheenin ohjastama venekulkue lähtee suorittamaan. Käydään huvipuistonomaisessa paikassa seuraamassa Playboy -tyttöjä, rappioituneessa kenttäsairaalassa ja ranskalaisten liittoutuneiden luona. Lopulta päästään Kurtzin hallitsemalle alueelle, jossa hän tosiaan on noussut Jumalaksi. Vahinkoa tai ei, Jumalana olevaa Kurtzia esittää ison egon omaava, oman aikansa itsepäinen kusipää Marlon Brando. Voisiko Jumalaa esittää yhtään osuvampi näyttelijä?
Kyllähän leffassa ammuskeluakin nähdään, mutta tyypillisen sotaelokuvan tapaan siinä kritisoidaan itse sotaa. Alun toiminta on järjetöntä, lopun toiminta on toisella tapaa järjetöntä. Varrella tavattavat ranskalaiset tiivistävät Jenkkien sotimisen osuvasti.
Rooleissa nähdään nimekkäitä näyttelijöitä, joskin elokuvan ilmestymisen aikaan Harrison Ford ja Laurence Fishburne olivat tuolloin nuoria ja aloittelevia näyttelijöitä, Dennis Hopper jo mainettakin niittänyt. Fishburne itseasiassa alaikäinekin, vain 14-vuotias. Asenteella hän kuitenkin roolinsa vetää muiden ohella.
IMDb arvostaa: 8,6

Oma arvio: 8