tiistai 18. kesäkuuta 2013

tonnin haaste, pvä 5: juhannussimaa.

Jos eilen oli rikkinäinen päivä, tänään on ollut jokseenkin saamaton olo. Niin no, eihän sitä ole muutenkaan hetkeen saanut. Joku Juha on ilmeisesti.



Viime yönä tuli nukuttua melko muikeat unet, semmoiset 10 – 11 tuntia tuli nukuttua yhtä soittoa. Heräämisen siis suoritinkin puolen päivän tienoilla. Tiedä sitten, onko vanhemmiten iskenyt jonkinlainen ”mummoutuminen”, kun viikonloppuisinkin alkaa nykyään heräilemään aamusti klo 9. Ja nyt jollain tasolla hieman ketuttikin, kun ”puolet päivästä” oli tullut nukuttua. Perkele.

Sen enempää en jaksanut rähmiä lapioida silmistä pois, vaan söin puolen purkillista rahkaa ja lähdin fillaroimaan Euran kaupungin kylille hoitelemaan asioita ja ostoksia tulevaa juhannusta varten. Ehkä tässäkin suhteessa on jonkinlaista ”mummoutumista” havaittavissa, kun kaikki tarpeellinen (= ”tarpeellinen”) juhannusta varten pitäisi hommata mahdollisimman ajoissa pois, vaikka huomenna itse matkan aikanakin näitä olisi voinut keräillä mukaan. Mutta kai se oli hyvä nyt noukkia mukaan hyttys- ja punkkisumutteet sekä proteiinipatukat, ettei ne unohdu. Eikä tarvitse sunnuntaina havahtua, että punkki on lokkinut vasemmassa pakarassa koko juhannuksen.

Päivän ehkä huikein suoritus koettiin paikallisen väkevien juomien myyntiliikkeessä, kun arviolta 47-vuotias täti tiskin takana mittaili katseellaan minua hetken aikaa. Siinä muutaman kymmenen sekunnin mittaisen tuijotuskisan päätteeksi täti sai avattua suustaan sanan: ”paperit”. Hymy nousi korviini ja varsin ylpeänä heitin ajokorttini tiskille. Tiskin takana korttia katsottiin muutaman sekunnin ajan, todettiin ”hmmmmh” ja annettiin kortti takaisin. Sen enempää en tiedä, oliko ”hmmmmh” hyvällä vai pahalla tarkoitettu, mutta itsestäni se aina tuntuu mukavalta, kun kaupassa tai baareissa vaaditaan näyttämään henkilöllisyystodistusta. Ehkä siksi itse päästin kaupasta lähtiessä tyytyväisen ”hmmmmh” -äänen myös.

Itse kaupungin kylillä asioimiseen ei matkaa kertynyt liiaksikaan, vaikka vastatuuleen polkeminen mennen tullen tuntui, kuin olisin lähtenyt suorittamaan ”porilaista” valtatien varteen, Poriin. Vaivaiset ja hikiset viitisen (5) kilometriä sain poljettua haastetta lähemmäksi.

Kävin taas porukoilla kääntymässä, kun siskoni oli tullut myös sinne käymään. Kissaa ei taaskaan tuntunut ympäröivät ihmiset kiinnostavan. Taitaa elukka olla leuhkana, kun lääkärintarkastuksen mukaan on laihtunut kilon verran edellisen tarkastuskerran jäljiltä. Tai sitten hikinen ja raskas ilma pistää vanhan herran laiskaksi. Veikkaan silti kissan leuhkamaisuutta.

Muuten on päivä sujunut pakkaamisen merkeissä. Enemmän ja vähemmän tuhlasin tähänkin operaatioon muutaman tunnin, mitä nyt välillä istuin useamman vartin ”Facebookissa” harrastamassa naapurikyttäämistä ja palasin taas pakkailemaan. Sen jälkeen sainkin ”Simpsoneita” katsellen poljettua noin 17 kilometriä. Samalla tapahtui myös urakkani suurin painajainen, kun pyörästä loppui virta hetkeksi (tai mystisesti sähköt lähti hetkeksi, mutta pyörä oli ainoa mikä reagoitsi asiaan), enkä varmuudella tiedä todellista poljettua matkaa. Tuo 17 kilometriä saattaa olla rajustikin alakanttiin, mutta hei, omatunnon mukaan tässä tätä suoritetaan!

Eilisen jäljiltä venyttelyt toivat tulosta ja lonkka lopetti vihoittelun, polvet vielä jaksavat narista. Jos en olisi niin myöhään heräillyt, tai pakkaamisen ei olisi kulunut niin paljon aikaa, tai vuorokaudessa olisi enemmän tunteja, olisin varmaan saanut tänään(kin) poljettua enemmän. Jälleen kirjoitan samalla kun fillaroin ja kilometrejä on nyt vähän reilut 170. Eilen jatkoin tekstin julkaisemisen jälkeen fillarointia hetken aikaa, millä sain kerättyä kilometrejäkin hieman lisää. Silti, ”ennen juhannusta 250km” on jopa yhtä ”porilaista” kauempana. Ja kun juhannukseni kestää sunnuntaihin saakka, ja seuraavana keskiviikkona lähden taas seuraavalle reissulle, on jopa 500 kilometrin tavoittaminen loman puoleen väliin mennessä TODELLA kaukana. Nooh... vielä on kesälomaa jäljellä. Hmm... Melkein kuin olisin laulanut ”porilaisen” verran ”Mambaa”.

Kaikkihan pitävät Mambasta. Siksi kuva


Jatketaanko päivän biiseilyä? Jatketaan vaan. ”Scooter” esiintyy ”Himoksella” ja viimeisin suosikkini tältä jumalaiselta bändiltä on ”Ti Sento”. Tällä mennään ensi maanantaihin saakka, jolloin palaan fillarin selkään.



Toivottavasti palaan. Voi olla, että juhannuksen fobiat pelottaa vielä seuraavaankin sunnuntaihin saakka.



Hyvät juhannukset kaikille, jotka ovat vaivautuneet seuraamaan ja lukemaan haastettani! Minä alan kauhuissani valmistautumaan huomenna alkavaan juhannukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti