keskiviikko 5. joulukuuta 2012

joulun kalenteri: 5. luukku

5. KOVA


HoVe / Public House


Kaukalopallon voisi väittää olevan kuoleva laji. Jossain päin Suomea sitä taidetaan vielä läpsytellä useammalle divaritasolle saakka, mutta itse Kaukalopalloliigassa on kaikki viisi (5) joukkuetta. Ymmärtääkseni esimerkiksi Säkylässä ja Paneliassa ei vakinaisia kaukalopallovuoroja ole lainkaan, vaan siirtymä kaukalopallosta harrastelätkään on pelaajien parissa ollut suurta. Korjatkaa toki jos olen väärässä.

Kaukalopalloon olen päässyt tutustumaan Honkilahden Vesojen parissa. Rekrytointi porukkaan tapahtui jossain vuoden 2005 paikkeilla paikallisessa juottolassa:
-Vieläkö pelailet kiekkoa?
-Juu.
-Kiinnostaisko tulla kaukalopallovuoroille tuurailemaan silloin tällöin?
-Ei mulla ole niitä kaukisräpylöitä
-Meiltä saa lainaan
-Jaa no juu sitten.



Kaukalopallourani oli alkanut. Kerran on tullut vuoro vedettyä lätkämaalivahdin hanskat kädessä.

Aluksi sunnuntaisin höntsäiltiin Säkylässä, myöhemmin pääsin seuran kanssa peleihin Vermuntilan hallisarjaan. Sittemmin kuta kuinkin sama porukka siirtyi pelaamaan ”Public House” -nimen alaisuuteen. Ainakin osa pelaajista, jotka vielä lajin kanssa ovat tekemisissä.

Sijoituspeli keväältä 2011


Jääkiekon ohella kaukalopallo on mielestäni ollut minulle hyvä laji ja omalla tavallaan kehittänyt kiekon pelaamisessa, ja päinvastoin. Jos ei muuten, niin kokemusta peleissä pelaamisesta. Siinä missä lätkäjoukkueiden parissa on tullut vuosia taaperrettua ja kerättyä enimmäkseen tappioita, on kaukalopallossa tullut voittoja. Nooh... ehkei ihan viime aikoina niin kauheasti ole voittoja tullut. Mutta joo. Kolme tai neljä vuotta sitten taisteltiin viime kierroksille saakka mitalisijoista. Erinäisissä kaukalopalloturnauksissa on tullut mukavasti menestystä (henk. koht. mitalisuora taitaa olla 1-2-0, olen siis saletisti pro -tason pelaaja).

Samainen sijoituspeli...


Erityisesti viime kaudella kauniit kasvonpiirteeni eivät tainneet miellyttää riittävästi silloista jääkiekkovalmentajaani, kun peliaikani oli heikommin kortilla kuin... Jari Halmeella Tapparan maalissa kultaisella ysärillä.

Ehh...

Kuitenkin. Mitä tuolla tarkoitin, niin tunsin oloni turhautuneeksi. Luultavasti olisin antanut kiekon pelaamisen olla joksikin aikaa ja ottanut lajista etäisyyttä. HoVe / Public House kuitenkin tarjosi minulle sitä peliaikaa tässä Vermuntilan sarjassa. Se taas kannusti jatkamaan kiekon parissa ja pitämään pelivirettä/pelifiilistä yllä. Ja vaikka ”kaukiksessa” aina lähdetään voittamaan, ei hommaa vedetä hampaat irvessä murhaaminen mielessä, vaan hyvällä ja rennolla fiiliksellä. En ainakaan ihan heti muista koskaan aiemmin pelanneeni voittopeliä, jota ennen noin tuntia aikaisemmin kelailin krapulaisena kalsarit jalassa asuntoni ovella joukkuekaverin kysymystä ”tuleks pelaamaan?”.
Joskus sitä vain pystyy nukkumaan kolmen herätyskellon ”ohi”.

...mikä onnistuneesti voitettiin


”Ammattimaisella”, mutta letkeän rennolla otteella surffailevan joukkueen parissa on mukava käydä talvisin viikoittain pelaamassa luonnottoman aikaisin lauantaiaamuisin Vermuntilassa.


Perkele, mutta olipas tuo typerä lause.



5. luukun kannustava ja porukkaansa ottanut seura


HoVe / Public House

tiistai 4. joulukuuta 2012

joulun kalenteri: 4. luukku

4. KOVA


Konjakki



Myönnän. On tässä kalenterissa aika tylsiä ja olemattomia asioita. Tämä(kin) on yksi niistä.

Mietein kalenteria suunnitellessa, onko oikein ottaa alkoholia mukaan tähän. Varmasti monet ammatti- ja piilojuopot Facebook -kaverini olisivat laatineet tähän erinäisissä järjestyksissä jallu, kossu ja kaljaa. Ehkä pirtukin.

Konjakki kuitenkin nousi nopeasti esiin, kun listasin tärkeitä asioita. Mikä sinänsä on mielestäni hassua. Onhan konjakki eksoottinen ja narsistien juoma, mutta... Hmm, joo.

En minäkään konjakista aluksi pitänyt. Paskalta se maistui, jos sitä vertasi limuviinoihin. Joskus muinoin villissä nuoruudessani ollessani jotain 22 vuotta isäni tarjosi minulle konjakkia, kun olin orastavassa flunssassa. En minä mausta pitänyt, mutta huomasin sen helpottavan kurkkukipuun ja avaavan päätä räästä (en tiedä taivutinko sanan ”räkä” oikein). Siitä lähtien flunssaisena painelin isän viinakaapille. Siitä se tottuminen konjakin makuunkin alkoi.

Konjakista on tullut myös eräänlainen tapa aloittaa viikonloppu, erityisesti iltavuoron jälkeen. Tarkoituksena ei ole kännejä riipaista, mutta fiilis on jotain kuninkaallista mennä perjantaina iltavuoron jälkeen parvekkeelle nauttimaan mukillinen lämmikettä. Toki, voi niitä tekosyitä keksiä muitakin konjakin napsimiseen. Vaikka sitten aamukahvi.

Konjakki oli myös hyvin tärkeä tekijä seuratessani olympialaisia


Varmaksi en osaa sanoa, paljonko kuluneen vuoden aikana vetelin sinistä Larsenia. Arvioisin kuitenkin vieneeni 5-6 pulloa lasinkeräykseen. Suunnilleen samalla vauhdilla niitä saa tuoda laivareissuilta kotiin.

Nyt näin kesän jälkeen, kun oma juominenkin on ollut hillitympää, niin olutta vahvempi alkaa viemään muistia helposti. Sininen Larsen sisältää sen verran voltteja, ettei sitä uskalla liikaa ottaa humaltumistarkoitukseen.


Tai paskat, ihan hyvin voi.


4. luukun juoma


Konjakki

maanantai 3. joulukuuta 2012

joulun kalenteri: 3. luukku

3. KOVA


NHL 97

Ei nähnyt tämän tulevan? En meinannut minäkään.

Katsokaa, John Vanbiesbrouck!

NHL 97 on yksi isoimmista peleistä ala-asteajoiltani. Kun talouteemme aikanaan tuli IBM Aptiva, oli tämä peli ihan ehdoton aikalainen. Pelin 3D-mallinnus oli ottanut aiemmasta versiosta ison harppauksen, peli sisälsi selostuksen, erilaisia videoklippejä oli piilotettuna ja pelaajat näyttivät oikeilta pelaajilta. Perkele, ne pelaajat näytti siltä miltä pitikin, eikä ”supermariomaisilta” pikseleiltä!



Peliin en ole koskenut varmastikaan yli viiteen (5) vuoteen. Mutta kun siihen taannoin koskin, se oli aikamoinen pettymys. Ehkä aikanaan pelin tuoma uudistus ja visuaalisuus piilotti sen tosiasian, että aikaisemmat versiot (varsinkin 96) olivat oikeasti pelattavuudeltaan paljon parempia. Olinhan jo viimeisimmän kokeiluni aikana ehtinyt pelailemaan uudempia versioita NHL -sarjasta, mutta oikeasti, huomasin tuolloin viihtyväni paremmin juuri tuon 96:n parissa kuin 97:n.



NHL 97 oli kuitenkin aikamoinen edistysaskel peliteollisuudessa. Tai ainakin näin olettaisin. Valehtelematta pelasin kokonaisia kausia lävitse liki 100 kertaa. Ehkä enemmänkin. Pelaaja A. Kalmeenoja teki yhtenä kautena yli 200 pistettä, toisena taas oli kauden paras maalivahti. Yhtenä kautena oli suomalaiset koottu yhteen tiimiin, toisena taas pelasin mestaruuden mahdollisimman huonoilla pelaajilla. Ja hauskaa oli. Joskus kun ei ”jaksanut” pelata, saattoi sitä etsiä pelistä videoklippejä Selänteen Teemusta tai opiskella jonkun legendan pelaajatilastoja. 



Tähän peliin upotettu aika vastaisi monen kuukauden työpäivää.

En osaa pelistä sen enempää kertoa, jääkiekkoa se kuitenkin on. Mutta jos peli kiinnostaa enemmän, suosittelen katsomaan näitä YouTube -klippejä. Ja yrittäkää hahmottaa, että vuonna 1996 muut pelit ovat olleet luokkaa 8-bittinen Nintendo, näin vähän kärjistetysti. Ei niissä ollut vastaavanlaisia valikoita, piilotettuja valikoita etc etc. Alkuintrokin tuli katsottua miltei joka kerta kokonaan. Myös harvinaisen huono englantini kehittyi tämän pelin ohessa.

Vaikka peli nykysilmään ja -mieleen vaikuttaakin paskalta, se oli minulle silloin iso, todella iso, juttu. Ja vaikka tehomylly IBM tykkäsikin usein kaatua ja lykätä ”blue screeniä”, toi se oman jännityksensä peliin:

”Kestääkö kone vielä yhden pelin?”


3. luukun kova nostalgia


NHL 97

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

joulun kalenteri: 2. luukku

2. KOVA



INTERNET

Internet on tänä päivänä jokaiselle ihmiselle päivittäinen työväline, oli kyse huvin, hyödyn, hyödyttömän tai työn parissa. Niin se on myös minulle.

Internetin kautta pystyy tekemään nykyään käytännössä mitä vain. Itse käytän sitä mm. postin lukemiseen, kommunikointiin (ts. Facebook), tiedon etsimiseen, itseni huvittamiseen ja yksinäisten lauantai-iltojen... öööh, ”viihdykkeeksi”. Varmasti myös moneen muuhunkin, mutta nuo nyt satuin keksimään nopeasti.



Internet on onnistunut myös korvaamaan monet muut aktiviteetit elämästäni pois. Aiemmin mm. pelasin videopelejä tuhottoman paljon. Toki, netin kautta tulee edelleen jotain pelejä pelattua vaikkapa Aapelin kautta, mutta enemmmän se aika kuluu (yllätys yllätys) Jatkoajan sivua lukiessa. Toisinaan myös erinäiset ”ahaa” -elämykset keskeyttää muun toiminnan, kun pitää netistä alkaa etsimään tietoa. Taikka katsomaan YouTubesta hassuja kissavideoita.

Joskus 90-luvun puolivälissä meidänkin talous sai tietokoneen ja sitä kautta nettiyhteyden. Aika kultaa muistot, tai sitten legendaarinen Kiss:n chat oli oikeasti parhautta. Mikäs sen mahtavampaa, kun Antti 11v esittää liki parikymppistä urosta juttelemassa nuorelle naiselle. Ja kun olisi tullut aika vaihtaa puhelinnumeroita, iskee totaalinen jäätyminen ja kone sammutetaan pienessä paniikissa. Legendaarista oli myös tavattoman pelottavalta kuulostava moodemin piipitys ja se vitutuksen multihuipentuma, kun äiti nostaa lankapuhelimen luurin ja nettiyhteys katkeaa.

Myös nettisivustoille tunnuttiin ”harkitsevan” julkaisuja tarkemmin kuin nykyään. Tosin, eihän sen aikainen netin maailma pärjää nykyiselle. Olihan tuolloin olemassa jopa kirja ”kaikista” nettisivustoista... :D (Näittekö, siinä on hymiö, vaikka pyrin välttämään niitä kirjoituksissani) Myöhemminhän tuli vastaan netin omat hienot yllätyksensä goatsen ja ”screamereiden” muodossa. Kai nekin kelpaa lauantai-illan ”viihdykkeeksi”. Ei, en laita tähän goatsen kuvaa. Enkä suosittele googlaamaankaan.

Omalla tavallaan on hieno sanoa kokeneensa internet -aikakauden mullistuksen simppeleistä sivustoista ja ikuisuuksien latausajoista visuaalisesti hienoihin sivuihin, sosiaalisen median tuomiin mahdollisuuksin ja siihen, että käytännössä ilman tv:tä ja puhelinta pärjäisi. Kaiken pystyisi hoitamaan verkon kautta. Oma erikoisuutensa tuona ajanjaksona ovat olleet latausohjelmat Napstereista torrentteihin; miten aloittavat muusikot nousivat niiden kautta esiin ja kuinka nopeasti lataaminen muuttui laittomaksi.



Ehkä turhan helppo ja typerä valinta ”kalenteriluukuksi”, mutta internetin kautta minä tämänkin julkaisen.


2. luukun kova asia

Internet