NHL 97
Ei nähnyt tämän tulevan? En
meinannut minäkään.
 |
| Katsokaa, John Vanbiesbrouck! |
NHL 97 on yksi isoimmista peleistä
ala-asteajoiltani. Kun talouteemme aikanaan tuli IBM Aptiva, oli tämä
peli ihan ehdoton aikalainen. Pelin 3D-mallinnus oli ottanut
aiemmasta versiosta ison harppauksen, peli sisälsi selostuksen,
erilaisia videoklippejä oli piilotettuna ja pelaajat näyttivät
oikeilta pelaajilta. Perkele, ne pelaajat näytti siltä miltä
pitikin, eikä ”supermariomaisilta” pikseleiltä!
Peliin en ole koskenut varmastikaan yli
viiteen (5) vuoteen. Mutta kun siihen taannoin koskin, se oli
aikamoinen pettymys. Ehkä aikanaan pelin tuoma uudistus ja
visuaalisuus piilotti sen tosiasian, että aikaisemmat versiot
(varsinkin 96) olivat oikeasti pelattavuudeltaan paljon parempia.
Olinhan jo viimeisimmän kokeiluni aikana ehtinyt pelailemaan
uudempia versioita NHL -sarjasta, mutta oikeasti, huomasin tuolloin
viihtyväni paremmin juuri tuon 96:n parissa kuin 97:n.
NHL 97 oli kuitenkin aikamoinen
edistysaskel peliteollisuudessa. Tai ainakin näin olettaisin.
Valehtelematta pelasin kokonaisia kausia lävitse liki 100 kertaa.
Ehkä enemmänkin. Pelaaja A. Kalmeenoja teki yhtenä kautena yli 200
pistettä, toisena taas oli kauden paras maalivahti. Yhtenä kautena
oli suomalaiset koottu yhteen tiimiin, toisena taas pelasin
mestaruuden mahdollisimman huonoilla pelaajilla. Ja hauskaa oli.
Joskus kun ei ”jaksanut” pelata, saattoi sitä etsiä pelistä
videoklippejä Selänteen Teemusta tai opiskella jonkun legendan
pelaajatilastoja.
Tähän peliin upotettu aika vastaisi
monen kuukauden työpäivää.
En osaa pelistä sen enempää kertoa,
jääkiekkoa se kuitenkin on. Mutta jos peli kiinnostaa enemmän,
suosittelen katsomaan näitä YouTube -klippejä. Ja yrittäkää
hahmottaa, että vuonna 1996 muut pelit ovat olleet luokkaa
8-bittinen Nintendo, näin vähän kärjistetysti. Ei niissä ollut
vastaavanlaisia valikoita, piilotettuja valikoita etc etc. Alkuintrokin tuli katsottua miltei joka kerta kokonaan. Myös
harvinaisen huono englantini kehittyi tämän pelin ohessa.
Vaikka peli nykysilmään ja -mieleen
vaikuttaakin paskalta, se oli minulle silloin iso, todella iso,
juttu. Ja vaikka tehomylly IBM tykkäsikin usein kaatua ja lykätä
”blue screeniä”, toi se oman jännityksensä peliin:
”Kestääkö kone vielä yhden
pelin?”
3. luukun kova nostalgia
NHL 97
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti