tiistai 5. elokuuta 2014

#risuaitaasinne #hästäägiätänne

Hästääg siellä ja hästääg täällä. Some sitä ja some tätä. Aleksi Valavuori pätee urheilusta somessa, vaikka ei helvetti edes katsoisi matsia.

Niin että hei vaan teillekin. Tällä kahteen jaetulla lomallani en jaksanut mitään ”tonnin haastetta” tai vastaavaa väsätä itselleni. A) olen taas riekkunut festarilta toiselle B) nivuset ja perse on edelleen hellänä siitä 1000 kilometrin urakasta. Mutta kirjoitellaan taas, kun on jotain kirjoiteltavaakin. Niin, jotkut ovat kyselleetkin miksen ala videoblogeja (vlogeja, ”tubettamista” jne jne) tekemään, mutta en miellä sitä omakseni. Varsinkin, kun joka videoon saisin kuitenkin mukaan massiivisen kaksoisleukani.

Mutta. Somesta.

Vaikka itse olenkin jossain määrin sosiaalisen median suurkuluttaja Facebookin ja Twitterin parissa, alkaa se jossain määrin myös kyrpimään. Tai ei ehkä niinkään palvelut, mutta sen käyttäjät.

Yhdeksi perkeleen laitokseksi on noussut Instagram. Ei nyt ehkä siksi, etten Lumiaani ole saanut ladattua kunnollista/oikeaa Instagram applikaatiota, vaan ihmisten käyttötapa.


Miksi? No siksi. Siinä vaiheessa kun Facebook lopullisesti breikkasi läpi ja likimain kaikki alkoivat sitä käyttämään, alkoi ihmisiä vituttamaan joidenkin persoonien tolkuton kuvien lisääminen. ”Katso, tässä on kissani. Katso, tässä on tekemäni ruoka. Katso, tässä olen kolmen tunnin jonottamisen jälkeen saanut jenkkiläisen lafkan ylikallista kahvia/burgeria. Katso, mukulani väänsi ripulit vaippaan”. Jengi ryhtyi kiukkuiseen sävyyn kommentoimaan näitä ”ärsyttäviä” kuvia. Pahimmillaan ehkä poistettiin kavereista (kaverien poistaminen on aktiviteetti, jota tuskin tulen koskaan ymmärtämään).

Mutta mitä vittua. Sitten tuli joku Twitterin ”hästääg” -innoituksen seuraamana luomaan kuvapalvelun ”hästääg” -periaatteella. Ja ja, millaisia kuvia tänne jengi sitten lisäilee? No vittu niitä täysin samoja kuvia, mitä on vihattu toisten henkilön lisääminä Faceen. Ehkä jopa pahemmassakin mittakuvassa. Tai ei edes ”ehkä”, vaan ihan oikeasti pahemmassa mittakaavassa. ”Katso, menen tässä töihin! #työ #asfaltti #haluanhuomiota #pitäkääminuakauniinajakomeana” ja kuva jostain saatanan asfaltista ”helvetin hienolla” filtterillä. Siinä missä Facessa ehkä ylenkatsottiin itsestään puolialastomia/bodaavia kuvia, niitä kyllä tykätään tykittää nyt Instassa kaikille katsottavaksi.



”No mutta kun Instagramissa voit seurata niitä, joita haluat. Ja sua seuraa ne, jotka oikeasti haluaa seurata sua Instassa”. Anteeksi, mutta mitä vittua? Jos Facebookissa et ole halunnut seurata jotakuta, eikö häntä ole voinut lisätä rajoitettujen listalle, tai poistaa kokonaan kavereista (vaikka en kavereiden poistamista ymmärrä). ”Nii, mutta ei Instagramissa näe ne mun inhoamat Face-kaverini, jotka ei tykkää mun kuvista”. Sitten saatana ne Instagramin kuvat kuitenkin jaetaan Facessa kaikille nähtäväksi. Ja kyllä, vaikka joku tietty henkilö ei sinua seuraisi Instassa, niin pääsee hän helposti kuviasi/profiiliasi katsomaan, vaikka et itseäsi jakaisi (huomatkaa kaksoismerkitys) Facebookissa.

Ja tämä Instagram on siksi yksi iso lampaan perse, jota en ole missään vaiheessa oppinut ymmärtämään.

Silti, isona lampaan perseenä olen minäkin mennyt siihen liittymään.

Twitter on minusta käytännöllisempi. Toki, onhan minun mielestäni sekin naurettavaa, että ”ylempi luokka” (viittaan ehkä epäsuorasti joihinkin julkisuuden henkilöihin mm. politiikan parissa) hehkuttaa tätä ”nerokkaan” idean vuoksi, koska merkkimäärä on rajallinen.

Twitter (nyt tuli äidinkielenopettajan painajainen, kaksi kappaletta alkaa peräkkäin samalla sanalla) on Facen tapaan kätevä some-palvelu uutisiin. Isoissa tapahtumissa Twitter-kommentointi tietyn risuaidan alle tuo huikeaa viihdettä.Viime kevään Euroviisut, ne oli aika huikeaa settiä twiittien ansiosta. Lisäksi sillä on helppo ottaa yhteyttä ja jutella julkisuuden henkilöiden kanssa. Voisihan tämä ehkä Facessakin onnistua, jos onnistuu hahmottamaan sen oikean henkilön profiilin feikkien joukosta. Tai näin itse aavistelisin.

Mutta tässäkin on sitten tämä oma, ääliömäinen joukkonsa. Kuten ensimmäisessä kappaleessa nostinkin turkulaisen urheilumediapersoonan esiin, nämä tämänlaiset ihmiset saastuttavat omaa Twitter-tiliäni. Joka saatanan urheilulajista/tapahtumasta syötetään ”twiittiä” noin kolmen (3) minuutin välein, samalla myös vastaten muiden kommentteihn. Tai muita kommentoiden. Anteeksi, mutta missä välissä ehdit seuraamaan itse ottelua? Jos ensi syksynä alan twiittaamaan Ässien pelistä ”livenä”, rajoittuisi se täysin Liigan mainoskatkoihin ja erätaukoihin. Oikeasti. Minä olen tullut sitä peliä katsomaan, en saatana kännykän ruutua.

Sitten se toinen joukko, mikä on myöskin mouhottanut Facessa aikanaan. Siinä missä on toisten tyhmiä ja ääliömäisen lyhyitä tilapäivityksiä kirottu ja parjattu, on alettu itse suoltamaan sitä samaa paskaa. Poikkeuksena toki se hästääg -risuaita. Annanpa esimerkin:
Kalevi on tehnyt tilapäivitykset (erotan päivitykset pilkulla toisistaan) ”Onpas kiva ilta-aurinko, Huomenta, Olipas hyvää ruokaa”. Sitten ryhmä ”kingejä” naureskelee tälle päivitykselle, mutta hetkeä myöhemmin tekevät Twitterissä twiitit ”Onpas kiva ilta-aurinko #aurinko #auringonlasku #elämä, Huomenta #huomenta #aamu #virkeänätöihin, Olipas hyvää ruokaa #ruoka #lounas #pippuripihvi”.

Huomasitteko mitään eroa twiiteillä ja Kalevin tilapäivityksillä? No en minäkään. Paitsi ne iänikuiset hästäägit.

Tehkää nyt joku vielä jokin uusi massiivinen some-palvelu, että voin repiä lisää persettäni ihmisten idioottimaisuudelle.

#instagramidiootit #twitterintusinapäivittelijät #haukkukaafacemuttajakakaasinnekaikkiinstakuvatjatwiitit #miksiminäkinolennäissäpalveluissamukanaenymmärrä



Niin, minua voi tosiaan seurata näissä palveluissa:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti