tonnin haaste, pvä 21: juna kulkee.

Jesus fucking Christ, se juna vihdoinkin kääntyi! Puolivälissä ollaan, eikä aikataulustakaan olla kuin vajaan viikon jäljessä. Sen kunniaksi otinkin ”Mannerheimin snapsin”, konjakilla. Onneksi ”Ruisrock” alkaa huomenna, niin ei tätäkään leikkiä saada liian helpoksi.

Aloin tuossa pohtimaan, kun tällä viikolla on tullut riipaistua semmoisia 60 – 80 km lenkkejä päivittäin. Eihän tämä oikeasti nyt niin paha rasti ole ja jos alussa olisin vain viitsinyt tehdä vastaavia lenkkejä, olisin varmaan jo viimeisen viikon tavoitematkassakin jo (750 km). Happamia, sanoi kettu kun paskaansa söi. Ensi viikon jämäpäivistä tuleekin mielenkiintoisia, kun yrittää parhaansa mukaan saada matkaa täyteen. Toki, ”Ruissia” varten varatussa hotellissa olisi kuntosali tarjolla, mutta olotila voinee olla kykenemätön jo ylösnousemukseen. Jotain muuta voi kyllä ylös nousta.

Mutta, mitäs tänään. Samaa kakkaa kuin aiemminkin. Kiltti talonmiessetä päätti päättää Antin yöunet laittamalla ruohonleikkurin kehräämään ikkunani alle. Kun selvisin Vietnamin sodan flashbackeistä (huom, en oikeasti ollut kyseisessä sodassa mukana), heitin taas kympin lenkin ja kuten eilen jo pelottelin, kävin kuntosalilla. Jalat kun ei ole haasteesta vielä tarpeeksi hapoilla, niin tänään oli hyvä sitten kiskoa kyykkyjä + muuta jalkatreeniä. ”Rock the Beachissa” ei tullut kyykättyä, vaikka ihmistä olkapäillä olikin ”30 Seconds to MARSin” keikalla. Kun takamusta oli taas mielestäni tikattu timmiin kuntoon, piti käydä kaupassakin ostoksilla. Elämääni onnellisena seisoskelin alkoholiosaston puolella tuijottamassa tyhjyyteen, kunnes tein valinnan ja otin kaksi litraa maitoa mukaani sekä yhden purkillisen piimää. Onnistuneen kauppareissun jälkeen pyöräilin kotiin.

Taas kerran heitin reilun tunnin setin kuntofillarilla ja sain päätettyä ”Villit Kuviot” -leffan. Joskus junnuna tämän olin nähnyt, mutta muistikuvia leffasta ei käytännössä ollut mitään. Paitsi Denise Richardsin paljas rintavarustus ja KYLLÄ, en muistanut väärin! Voi pojat, kuinka innoissani olinkaan. Itse leffa oli perus Hollywood -tuotantoa: kai sen nyt katsoo, mutta ei enää toiste tarvinne. IMDb arvostaa arvosanalla 6,5, kai minäkin sitten. Leffan ja pyöräilyn jälkeen pakkaamaan laukkuun taas liikaa tavaraa ”Ruissia” varten ja taas ”Rillit Huurussa” -ohjelman ajaksi fillarin selkään. Ja tosiaan, nyt fillaroin taas kirjoittaessani. Taas sitä ja taas tätä. Taas taas taas.

Ja tässä sitä nyt ollaan. Aika simppeli päivä ollut; pyöräilyä, kuntosalia, pakkaamista ja Denisen tissejä. Yhden ongelman kuitenkin huomasin jo eilen illalla: arse ei näemmä tykkää liiallisesta pyöräilystä. Lonkkaa ja jalkoja nyt pystyy venyttelemään ja näin ehkäisemään kipua, mutta miten venyttelet persettäsi? Kertokaa, olkaa hyvät.

Tai no, älkää sittenkään.

Suunnittelin ensin päivän biisiksi juuri tuota Kari Tapion ”Juna kulkee”, mutta koska fiilistelen ”Ruissia” jo niin intona, laitatankin jotain muuta. ”Heavyweight Djs” vetelee keikan huomenna ja koska minulta jää YleX:n ”Parasta Ennen” kuulematta, on seuraava veisu aika hyvä tähän. Biisiin on lainattu Chesney Hawkesin hittä (”hittiä”) ”The One & Only”, joku fiksu varmasti osasi näin päätelläkin. Pyysin viime kesälomallani kyseistä veisua soitettavaksi ohjelmaan, ihan vain kettuillakseni työkavereille. Ohjelman juontaja Matti Airaksinen ei kuulemma aluksi olisi halunnut soittaa biisiä, mutta koska se kuuluu ohjelman hengen mukaisesti ”ysäri" -aikakauteen, soitti hän sen lopulta.

Hyvä niin, olisi muuten tehnyt mennä lyömään tätä jumalaisen ohjelman juontajaa.