No varmasti pystyn!
Kilometrejä on kirjoitushetkellä ~
305. Haastetta riittää vielä siis liiankin paljon. Tarkoituksena
oli ennen lomaa saavuttaa se 500 kilometriä tähän ajankohtaan
mennessä, niin onhan siinä vielä kirimistä.
Mutta ei anneta sen haitata, sen verran
huikeat viisi (5) päivää on takana! Oikeasti.
”Rock the Beach” oli varsin
onnistunut festari. Järjestelyt olivat mielestäni parhaimmat, missä
olen koskaan ollut. Alue oli harvinaisen fiksusti ideoitu,
oluttelttoja sekä bajamajoja oli niin riittävästi, että minnekään
en jonottanut missään vaiheessa paria minuuttia kauempaa. Oikeasti.
Anniskelualueetkin oli kahden päälavan suhteen toteutettu niin
nerokkaasti, että periaatteessa niistä ei tarvinnut poistua
keikkoja katsoakseen. Tosin, oliko se välttämättä oman
suosikkibändin kohdalla se optimaalisin paikka katsoa kusiaisen
kokoisia artisteja, jotka periaattessä näki silloin vain screenin
kautta. Ehkä siksi jossain määrin keskiviikon jälkeen jäikin
harmittamaan ”Green Dayn” keikka, mikä tuli katsottua, yllätys
yllätys, juurikin anniskelualueelta. Keskiviikkona tulikin ne
kovimmat tumut vedettyä, ”Green Daytä” lukuunottamatta mitään
erityistä suosikkibändiä ei ollut, vaikkakin ”Stone Sourin” ja
”Queens of the Stone Agen” keikoista nauteinkin. Ehkä suosikkien
puuttuminen olikin riittävä syy kunnon ”pikkulauantaitumuun”.
Ennen tapahtumaa ihmetytti
festaripäivien järjestely, sillä keskiviikkona alkanut festari
piti torstaina välipäivää. Mikä lopulta osoittautuikin
pelastukseksi ja itselle henk.koht. aivan loistavaksi
turistipäiväksi. Reissuani isännöinyt emäntä Katri piti
festarivuokralaisilleen turistikierrosta. ”Spårakoff” -ratikka
(raitiovaunu, missä oli anniskeluoikeudet, jos joku ei ymmärtänyt)
ja muutama Helsingin nähtävyys, minkä jälkeen päädyttiin
”Suomenlinnaan” leikkimään ja pussikaljoittelemaan. Takaisin
palatessa metron kautta (kyllä, en ollut koskaan ennen matkustanut
metrossa) Kallioon terassikaljalle. Joillekin varmasti jokapäiväistä
toimintaa, joidenkin mielestä ehkä typerääkin turistileikkiä,
mutta itse nautein täysillä koko päivästä. Kuitenkin
Länsirannikolla koko elämänsä viettäneenä ja lähes kokonaan
ulkomaanreissuja vaille jäänyt (noh, tulihan siellä Alpeilla
käytyä ja Latviassa kiekkoa pelattua) niinkin isoon kaupunkiin
tutustuminen oli huikea kokemus. Kun vielä sää ja seurue oli
mahtavaa, niin ei tosiaankaan paskempi päivä. Alunperinhän olin
toivonut päivää ”Linnanmäellä”, mutta olotilojenkin puolesta
huvipuistoilun väliin jääminen ei haitannut yhtään.
 |
| Seikkailua "Suomenlinnassa" |
Perjantai ja lauantai olivatkin itselle
bändien suhteen isoimmat festaripäivät. ”Mustasch”,
”Apulanta”, ”Reckless Love” (gay enough?), uusi löytö
”Modestep” ja ”30 Seconds to MARS” (totally gay) tykittivät
perjantaita, lauantaina taas ”Huoratron” pisti tamppaamaan,
”Kotiteollisuus” veti ihan viihdyttävän setin, ”Paramore”
ja festareiden huipennus ja teiniaikojeni suosikkini ”Rammstein”
täydensivät festarin. Ihan saatanan upeeta! Jos näiltä
festareilta vielä jotain toivoisi, olisi se perinteinen
leirintäalue. Toki, sehän olisi sijaintinsa puolesta melko
mahdotonta, mutta voihan sitä haaveilla.
 |
| "Huoratron"! |
Sunnuntaina puistopiknikin jälkeen
kotiin palasi nuutunut, mutta onnellinen festarikävijä. Nuutumista
oli sen verran, että pyöräillä ei jaksanut kuin 10-15 minuuttia
ja darrahikoilu päätti lenkkeilyn. Mutta ei haitannut, niin hieno
reissu kuitenkin alla. Joko tuli selväksi, upea reissu tuli tehtyä!
Oikeasti! Upea reissu! Riittääkö?
Tänään on sitten ollut virtaakin jo.
Aamulla fillarilla postiin ja kauppaan, sieltä salille treenaamaan
taas festariläskiä pois. Sen jälkeen vielä tullut heitettyä pari
lyhyttä/semipitkää lenkkiä, jolla tuo 300 kilometriä on tullut
täyteen. Ja nyt kirjoittamisen aikana tietysti tullut/tulee vielä
lisää.
Virittelin haavetta 700 kilometrin
saavuttamisesta ennen lähtöä ”Ruisrockiin” (kyllä,
festarikesäni ei todellakaan ole vielä ohi), mutta se 100 km päivää
kohden voi olla kuntofillarillani aika iso haaste. ”Originaalilla”
pyörälläni pidempien lenkkien heittäminen taas on vähän
haasteellisempaa, kun takarengas tykkää toisinaan hieman vittuilla,
enkä ole keksinyt sopivaa vastavittuilua. Nooh, yritetään nyt
ainakin jotenkin kasvattaa kilometrien määrää.
Biisiä, jälleen. ”Rammstein”
todellakin veti eeppisen setin ja festarien suurin yhteislaulanta
kuuluikin bändin biisin ”Du Hastin” aikana. Ihan huikeeta.
Niin, huomionarvoista reissussani on
myös se, että lähes kaikki, joiden kanssa hengailin viime päivien
aikana, ovat olleet minulle vieraita ihmisiä vielä vuosi sitten.
Helvetti, itseasiassa edes yhdeksän (9) kuukautta sitten en heitä
vielä tuntenut. Oikeasti ihmiset, jos tulee kutsuja yllättäviin
tilaisuuksiin ja/tai mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin, niin
tehkää se. Jos en olisi reilu vuosi sitten päättänyt lähteä
mukaan yllättäviin ”seikkailuihin” tuntemattomien (taikka lähes
tuntemattomien/”unohtuneiden”) ihmisten kanssa ja pysynyt
edelleen mukavuusalueella, olisi tämäkin reissu jäänyt kokematta
+ monet muut eeppiset kokemukset (”Weekend Festival”,
Ystävänpäiväreissu, Alpit, Viron reissu yms yms, näitä nyt on
helvetisti).
Ehkä onkin jossain määrin ikävää,
että monet vanhat tutut alkavat perheytymään ja/tai eivät
jaksa/viitsi lähteä paikallista baaria pidemmälle. Joidenkin
mielestä varmasti onkin säälittävää, että kaltaiseni lähes
30-vuotias viilettää festareilla ja ”GooMeilla” kuin
mopoikäinen kakara hymy korvissa ja elämänintoa täynnä.
Nimenomaan, elämänintoa täynnä.
Eikä se voi olla keneltäkään muulta pois, jos nautin lomasta ja
erityisesti elämästäni juuri nyt.
 |
| "Wiiiii!" |
Vaikka haastettani on vielä vajaa 700
kilometriä jäljellä. Hitto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti