Viime yönä tuli nukuttua melko
muikeat unet, semmoiset 10 – 11 tuntia tuli nukuttua yhtä soittoa.
Heräämisen siis suoritinkin puolen päivän tienoilla. Tiedä
sitten, onko vanhemmiten iskenyt jonkinlainen ”mummoutuminen”,
kun viikonloppuisinkin alkaa nykyään heräilemään aamusti klo 9.
Ja nyt jollain tasolla hieman ketuttikin, kun ”puolet päivästä”
oli tullut nukuttua. Perkele.
Sen enempää en jaksanut rähmiä
lapioida silmistä pois, vaan söin puolen purkillista rahkaa ja
lähdin fillaroimaan Euran kaupungin kylille hoitelemaan asioita ja
ostoksia tulevaa juhannusta varten. Ehkä tässäkin suhteessa on
jonkinlaista ”mummoutumista” havaittavissa, kun kaikki
tarpeellinen (= ”tarpeellinen”) juhannusta varten pitäisi
hommata mahdollisimman ajoissa pois, vaikka huomenna itse matkan
aikanakin näitä olisi voinut keräillä mukaan. Mutta kai se oli
hyvä nyt noukkia mukaan hyttys- ja punkkisumutteet sekä
proteiinipatukat, ettei ne unohdu. Eikä tarvitse sunnuntaina
havahtua, että punkki on lokkinut vasemmassa pakarassa koko
juhannuksen.
Päivän ehkä huikein suoritus
koettiin paikallisen väkevien juomien myyntiliikkeessä, kun
arviolta 47-vuotias täti tiskin takana mittaili katseellaan minua
hetken aikaa. Siinä muutaman kymmenen sekunnin mittaisen
tuijotuskisan päätteeksi täti sai avattua suustaan sanan:
”paperit”. Hymy nousi korviini ja varsin ylpeänä heitin
ajokorttini tiskille. Tiskin takana korttia katsottiin muutaman
sekunnin ajan, todettiin ”hmmmmh” ja annettiin kortti takaisin.
Sen enempää en tiedä, oliko ”hmmmmh” hyvällä vai pahalla
tarkoitettu, mutta itsestäni se aina tuntuu mukavalta, kun kaupassa
tai baareissa vaaditaan näyttämään henkilöllisyystodistusta.
Ehkä siksi itse päästin kaupasta lähtiessä tyytyväisen ”hmmmmh”
-äänen myös.
Itse kaupungin kylillä asioimiseen ei
matkaa kertynyt liiaksikaan, vaikka vastatuuleen polkeminen mennen
tullen tuntui, kuin olisin lähtenyt suorittamaan ”porilaista”
valtatien varteen, Poriin. Vaivaiset ja hikiset viitisen (5)
kilometriä sain poljettua haastetta lähemmäksi.
Kävin taas porukoilla kääntymässä,
kun siskoni oli tullut myös sinne käymään. Kissaa ei taaskaan
tuntunut ympäröivät ihmiset kiinnostavan. Taitaa elukka olla
leuhkana, kun lääkärintarkastuksen mukaan on laihtunut kilon
verran edellisen tarkastuskerran jäljiltä. Tai sitten hikinen ja
raskas ilma pistää vanhan herran laiskaksi. Veikkaan silti kissan
leuhkamaisuutta.
Muuten on päivä sujunut pakkaamisen
merkeissä. Enemmän ja vähemmän tuhlasin tähänkin operaatioon
muutaman tunnin, mitä nyt välillä istuin useamman vartin
”Facebookissa” harrastamassa naapurikyttäämistä ja palasin
taas pakkailemaan. Sen jälkeen sainkin ”Simpsoneita” katsellen
poljettua noin 17 kilometriä. Samalla tapahtui myös urakkani suurin
painajainen, kun pyörästä loppui virta hetkeksi (tai mystisesti
sähköt lähti hetkeksi, mutta pyörä oli ainoa mikä reagoitsi
asiaan), enkä varmuudella tiedä todellista poljettua matkaa. Tuo 17
kilometriä saattaa olla rajustikin alakanttiin, mutta hei, omatunnon
mukaan tässä tätä suoritetaan!
Eilisen jäljiltä venyttelyt toivat
tulosta ja lonkka lopetti vihoittelun, polvet vielä jaksavat
narista. Jos en olisi niin myöhään heräillyt, tai pakkaamisen ei
olisi kulunut niin paljon aikaa, tai vuorokaudessa olisi enemmän
tunteja, olisin varmaan saanut tänään(kin) poljettua enemmän.
Jälleen kirjoitan samalla kun fillaroin ja kilometrejä on nyt vähän
reilut 170. Eilen jatkoin tekstin julkaisemisen jälkeen fillarointia
hetken aikaa, millä sain kerättyä kilometrejäkin hieman lisää.
Silti, ”ennen juhannusta 250km” on jopa yhtä ”porilaista”
kauempana. Ja kun juhannukseni kestää sunnuntaihin saakka, ja
seuraavana keskiviikkona lähden taas seuraavalle reissulle, on jopa
500 kilometrin tavoittaminen loman puoleen väliin mennessä TODELLA
kaukana. Nooh... vielä on kesälomaa jäljellä. Hmm... Melkein kuin
olisin laulanut ”porilaisen” verran ”Mambaa”.
 |
| Kaikkihan pitävät Mambasta. Siksi kuva |
Jatketaanko päivän biiseilyä?
Jatketaan vaan. ”Scooter” esiintyy ”Himoksella” ja viimeisin
suosikkini tältä jumalaiselta bändiltä on ”Ti Sento”. Tällä
mennään ensi maanantaihin saakka, jolloin palaan fillarin selkään.
Toivottavasti palaan. Voi olla, että
juhannuksen fobiat pelottaa vielä seuraavaankin sunnuntaihin saakka.
Hyvät juhannukset kaikille, jotka ovat
vaivautuneet seuraamaan ja lukemaan haastettani! Minä alan
kauhuissani valmistautumaan huomenna alkavaan juhannukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti