tonnin haaste, pvä 3: roikkumisyli.

Mulla on roikkumisyli. Olen juonut liikaa, todellakin.

Mutta kai tästäkin koettelemuksesta selvitään.

Eilen tuli vietettyä iltamat grillailujen merkeissä Raumalla, ehkä siitäkin tuo nihkeä olotila johtuu. Pitkin päivää tissutellessa, milloin aurinkoa ottaen, grillaten tai Otanlahdessa edesmennyttä ”RMJ:tä” muistellen, alkoi fiilis ja elämä voittamaan menetetyn ”Provinssirockin” suhteen. On siinä kuitenkin oma meininkinsä arpoa rantakallioilla merimerkkien tarkoitusta yläasteelta tuttujen tyyppien kanssa, joista osaa ei ollut tullut nähtyä liki vuoteen.

Mutta huikeaa oli myös se, että pussikaljoittelut ja terassikierrokset teimme POLKUPYÖRILLÄ! Huikeeta, siinä pöhnässä pyöräillessä Rauman polkuja pitkin kertyi kilometrejä tätä haastetta varten. Touhua meinasi tosin torpedoita (kirjoitetaanko noin?) oletettavasti puolalaiset polkupyörävarkaat. Olettaisin heidän lukevan blogiani ja vittuillakseen tekivät niin, nimenomaan minulle lainattu pyörä päätyi uudelle omistajalle. Mikäs siinä, parempiakin pyöriä olisi ollut tarjolla varastettavaksi voimasaksien kanssa, mutta kai se heikkojarruinen naisten fillari oli se ihanteellisin tuleviin käyttötarkoituksiin. Mutta ei anneta sen haitata, mahti-ilta oli joka tapauksessa. Matkaa kertyi varovaisen "Google Maps" -laskennan mukaan hieman reilut yhdeksän (9) kilometriä. Ehkä enemmänkin, mutta pelottaa käyttää laskinta darraisena. Tyydytään siis tuohon.

Ennen Raumoon lähtemistä kiskoin kuntopyörälläni kymmenen (10) kilometrin setin ennen Säkylässä pidettyä kiekkovuoroa. Sopivasti reidet jumiin, jotta ei varmastikaan saisi ”anttiniemismäisiä” venytyksiä aikaan. Toisaalta, enhän niitä muutenkaan saisi tehtyä. Ilmeisesti perjantaina järjestetty kaiken kansan kännijuhla ”Säkylän Kuhinat” oli verottanut porukkaa jäävuorolta. Amatöörejä, sanoo nimimerkki ”viime kaudella silmät jumissa voitettu kaukalopallopeli”.

Tuon eilisen aamusetin aikana sain katsottua loppuun suomalaisen ”Klassikko” -leffan. Vaikka Kari Hotakainen ei kuulu suosikki-ihmisiini, oli tämä elokuva loppupeleissä ihan toimiva. Erityisesti Matti Onnismaan esittämä Arvi Lindiä jumaloiva autokauppias ja Pertti Sveholmin työstään innoissaan oleva poliisi oli ne toimivimmat sivuhahmot. Ei tämäkään Jumalaa suurempi elokuva ole, mutta ihan hauska katsottavaksi ja ”IMDb:n” ranking-arvosana 6,7 jokseenkin osuva.

Kilometrejä tähän mennessä? Noin 90, sillä taas kerran poljen kuntofillarilla samaan aikaan, kun kirjoitan. Liian vähän, aivan liian vähän, ja tavoitematka tuntuu olevan tavoittamissa. Tai sitten se tuntuu vain siltä tällaisessa olotilassa. 250 kilometriä on ollut tavoitteeni ennen juhannusta, siihen on ns. aivan perkeleesti matkaa. Päivän biisinä voisinkin napata tähän ”Pendulumin” ja ”In Flamesin” aikaansaannos ”Self Vs Self”. Jokseenkin osuva tämän hetkiseen fiilikseen tästä haasteesta.

Btw, ihan tykki biisi, minkä löysin vasta tänään. Kyllä, olen hiukan hidas löytämään loistavia biisejä, jotka on olleet olemassa jo kolme vuotta. Niin kuin olen hidas myös järjellisesti, pyöräillessä ja maalin edessä kiekkoja torjuessa.

Btw vielä, pian paukkuu sataset!