tonnin haaste, pvä 11: juhannussimaa, roikkumisyli.

No hei vain. Kuten arvata saattaa, neljän (4) päivän juhannus on vienyt hieman mehuja herrasta.

No, oikeastaan Raumalla grillailujen merkeissä vietetyn illan jälkeinen olo tuntui jatkuneen pidempään, kun nyt on sellainen ”ihan jees” -fiilis. Toki, koko viime yön heräilin vähän väliä nähdessäni painajaisia, samalla kun uin hiessäni. Ja toki, aamuinen pyörälenkki + kuntosali -yhdistelmä sai myös aikaan uimaan hiessä.

Silloin aikanaan haaveilin ja maalailin, että tämän viikon aikana olisin saanut puolet täyteen, ts. 500 kilometriä. No jaa... 250 kilometriä tullee tänään vielä täyteen tämän kirjoittamisen aikana, mutta jopa 300 kilometriä tältä viikolta jää haaveeksi. Miksi? No koska neljän (4) päivän juhannusfestari ei ehkä sittenkään ole tarpeeksi, vaan vääntäydyn ylihuomenna Helsinkiin "Rock the Beachin" ajaksi muuttumaan maalaiskissasta kaupunkilaiskissaksi (Pekka Töpöhäntä, anyone?). Ko. festari on onnistuttu vääntämään hienosti kolmelle (3) päivälle neljän (4) päivän sisään (ke, pe & la). Eli oletettavasti palailen sunnuntaina takaisin Euran kaupunkiin, jolloin pystyn toivottavasti taas hyppäämään pyörän selkään. Eilen en siihen pystynyt, mutta onneksi viime keskiviikkona aamusti heitin nopean lenkkisetin ennen juhannusta. Pakko yrittää kiriä jostain.

Juhannuksesta... No, aika jumissa se meni. Juhannusfestarointi on kuitenkin tullut itselle tavaksi viettää juhannus, josta pidän ja nautin. Leirintäelämää, välillä livahtaen alueelle kuuntelemaan bändejä ja herrasmiesmäisellä tasolla pahennusta aiheuttaen. Tänä vuonna bändejä olisi voinut enemmänkin käydä katsomassa, mutta mielestäni tärkeimmät ja omat suosikkini tuli nähtyä. Mikäli keskiviikkona alkanut nestemäinen ruokavalio ei olisi festarien lopussa pistänyt mahaa sekaisin, olisi varmaan tullut useampakin keikka nähtyä. Tosin, kyllä meidän omassa leirinnässäkin viihtyi sen verran hyvin ”beer pongia” pelatessa, että oli sitä kynnystäkin lähteä keikkoja katsomaan. Tosin, tulihan sitä ”omien” bändien lisäksi leiriin siirtyessä/ruokakojulle matkattaessa hieman tsekkailtua muita bändejä, esimerkiksi J. Karjalaista tuli hetken seurattua ihan mielenkiinnosta.

Torstain seteiksi jäi ”Disco Ensemblen” ja ”Eläkeläisten” keikka. Varmaksi en sano, vähän oli tullut ilolientä maistettua enkä varmaksi muista, kävinkö muitakin bändejä kuuntelemassa. Mikä sinänsä olisi ollutkin turhaa, jos muistikuvia ei ole. ”Eläkeläisten” veto oli jälleen huikea ja varmasti juhannuksen iloisemmista ja hyväntuulisimmista keikoista. Orastava festarirakkaus sai kyseisen keikan aikana jäädä, kun ”humppamato” piti taas kokea (järjenjuoksu, missä pelaa?). Kuten aina, ”Eläkeläisten” keikall on pakko lähteä "humppamadon" mukaan.

"Voisit pikkuhiljaa jo polttaa ton puvun"

Perjantaina tuli koettua ne ”kovimmat” tai festarikansan yleisesti odotetuimmat keikat; ”Scooterin” ja ”Apulannan” live-vedot. ”Scooter” tuli koettua ensimmäistä kertaa, ja onhan tämä ”ysäri” -legenda huikea, mikä pistää tamppaamaan armottomasti. Vaikkakin ”Fire” ja ”Ti Sento” oli pudotettu keikkalistalta, miksi, sitä en tiedä. ”Apulanta” oli odotetusti porukka, mikä sai yleisön innostumaan. Vaikkakin uutta (julkaisematonta?) biisiä soitettaessa yleisö oli hiljaa kuin pappi paskalla. Keikalta takaisin leirintään riekkumaan aamukuuteen saakka, kuten joka hemmetin yö tuli tehtyä. Voisi olla näillä reissuilla fiksua yrittää jossain välissä nukkuakin.

Lauvantai. ”Lovex” aloitteli settiään heti ”aamulla”, jota piti mennä katsomaan. Kyllä, olin kyseistä keikkaa katsomassa ja kyllä, pidän monista heidän biiseistään. Ei liene yllätys ”Spotifyn” soittolistaani seuranneille. Noh, taisi nyt ne viimeisetkin katu-uskottavuuden rippeet kuolla, mitä oletin itselläni vielä olevan jäljellä. Hävettävän vähän keikkaa oli porukkaa katsomassa (~ 50 – 100 hlöä), eikä varsinaiseen bilefiilikseen päässyt, mitä lähdin hakemaan. Iso hattu kuitenkin herroille, kun vetivät asenteella keikan alusta loppuun.

”Mokoma” olikin itselle se ainoa raskaampi keikka koko festeillä (eihän siellä olisi ollutkaan ”Viikatteen” ja ”Kotipaskan” lisäksi muita ”heviksi” luokiteltavia), ja kyseiselle genrelle omistautuneena ”pitti” oli se, mitä eniten jäinkin odottamaan ennen keikkaa. Ja voi veljet. Voi veljet. Ensinnäkin keikan alkaessa ja pitin alkaessa pyörimään, järjestysmiehet juoksivat ottamaan porukka kaula/niskaperseotteella kiinni ”pitin” sammuttamiseksi. Onneksi toiminnalle omistautunut neiti opasti ”fasistisikoja” ja "pitti" saatiin pyörimään arviolta kymmenen (10) järjestysmiehen muodostaessa turvaringin. Ainoana ongelmana siinä oli se, että kun olisin itse halunnut päästä asettelemaan ”pitissä” rikki menneitä kenkiä tai tsekkaamaan rikkoutuneen huulen, ”järkkärit” puskivat avutonta Kalmaria takaisin paidattomien miesten sekaan pyörimään. Huikeeta, ihan huikeeta. Epäselväksi jäi, miten hartioilleni ”pitin” aikana päätyi valkoinen kaulahuivi, mikä leiriin palatessa paljastuikin avuttoman typerän näköiseksi kalapaidaksi. Mahtoiko itse ”Aurinkokuningaskin” olla ”pitittämässä”?

”Pitit” lapsellisia ja typeriä raskaan musiikin keikoilla? Ehkä, mutta on se vaan niin saatanan hauskaa juosta hymy huulilla muiden hengenheimolaisten kanssa siellä. Olkoonkin, että alan olla lähempänä 30 vuotta kuin mopopoikaikää.

Jäihän tuohon vielä festarit päättäneen ”Petri Nygårdin” keikka. Itse en ehkä niin suurimpia faneja ole, mutta odotus viimeisen bändin villitsemästä bilemeiningistä houkutteli paikalle. Ja noh, kyllähän sitä katsoi muiden kanssa ”kreibatessa” tietäen, että nämä festarit alkavat olemaan tässä. Ja hyvähän se keikkakin oli.

Miksi sitten sepitin haasteen ”päiväkirjaan” juhannuksesta? Koska tästä päivästä ei oikein saisi mitään irti, ja oli tuossa kuitenkin useampi ”polkematon” päivä välissä. Ja halusin jotain kirjoittaa. Siksi.

Jatkan yhä päivän biisittämistä ja tähän haluan laittaa ”Lovexia”. Kyseisen keikan päättänyt ”U.S.A” omistettiin minulle, kiitos festariasusteeni, jenkkikuvioisen ”OnePiecen”.

Huikea juhannus jälleen, toivottavasti ylihuomenna alkava seuraava festari pistää pienen pojan sielun omaavan (öööh... kuulostaa rikolliselta) tirisemään riemusta ”Rammsteinin”, ”Green Dayn”, ”Huoratronin” ja muiden johdolla.