joulun kalenteri vol.2: 6. luukku.

Hyvää Itsenäisyyspäivää! Tähän luukkuun saadaankin melkoisen itsestäänselvyys.

Tuntematon Sotilas, 1985

Uudempi ”Tuntematon” on parempi kuin vanha. Niin se vain on.

Vuonna 1955 tehty Edvin Laineen versio on klassikko. Se on 90-luvulta saakka ollut suomalainen tv-perinne tänä päivänä. Elokuva on tehty ”liian aikaisin” sodan kipujen jälkeen. Siinä näyttelee ihmisiä, jotka näkivät ja kokivat sodan.

Mutta silti.

Voi olla, että vanhempi ”Tuntematon” on tullut nähtyä sen verran monta kertaa, että arvostus uudempaan versioon on sen takia korkeampi. Mutta itseäni on aina häirinnyt vanhemman elokuvan ”suomifilmimäisyys”. Toki, aikakausi on ollut tuolloin eri ja sen ajan elokuvien teemaan on kuulunut ”Pekka ja Pätkä” -henkinen yltiöpositiivinen virnuilu, vaikka ryssä olisikin ampumassa hauleja perseeseen. Myös ikärakenteeltaan valheelliset näyttelijät ovat myös vaivanneet: Rokkana on nuorempi sälli ja toisissa rooleissa taas vanhempaa sankaria. Jne jne yms yms.

Rauni Mollbergin ”Tuntematon” edustaa 80-luvun henkistä Suomi-Filmiä: kaikki on vakavaa, mikään ei naurata, parempi olla vain hiljaa. Itse en sotaa kokenut, mutta uskoisin sen olevan lähempänä totuutta, kuin ”Pätkämäinen” virnuilu sodan keskellä. Sitä kuvastaa myös elokuvan musiikittomuus (pl. yksi kohtaus, missä gramofoni elämöi, taisi olla jokin toinenkin kohtaus).

No, olkaa mitä mieltä te haluatte. Tämä mielestäni antaa todellisemman kuvan sodasta ja Väinön kirjasta. Ja tämän parissa viihdyn myös paremmin.

Edesmennyt Paavo Liski Rokkana.

Btw, kolmas suomileffa putkeen! Nyt ollaan niin isäm maan pulustajaa että!

IMDb arvostaa: 7,3

Kalmari arvostaa: 10

joulun kalenteri vol.2: 5. luukku.

Joki, 2001

Jumalauta! Toinen suomalainen leffa heti perään. Joko mennään torille muistelemaan Timo Jutilaa?

2000-luvun taitteessa, tai sen jälkimainingeissa, alettiin tehtailla urakalla episodi -elokuvia. Osa niistä on hyviä, suorastaan loistavia (mm. ”Babel”), osa taas aivan vitun paskoja (”Valentine's Day"). Pitihän Suomeenkin saada oma episodi -leffa.

”Joki” on sitä. Ja itseasiassa ihan hyväkin sellainen. Hieman hämmentääkin, miksi se on suomalaisessa leffahistoriassa jäänyt niin vähälle huomiolle kaikkien ”FC Venusten” ja kumppanien jalkoihin. Vaikka se sai aikanaan peräti viisi (5) Jussi-patsasta.

”Joen” eri tarinat ajoittuvat kaikki samalle päivälle. Hetkeen, jolloin lentokone tai vastaava ötökkä rikkoo äänivallin, josta seuraa pamahdus. Jokainen erillinen tarina tuo omat tunneskaalansa rakkaudesta iloon ja suruun. Käsittelyssä on niin itsemurha, kuolema kuin homous. Sinänsä erikoista, että suomalaisessa leffahistoriassa ei oltu homoutta käsitelty käytännössä yhtään ennen tätä. Aika homoa.

Olen aina pitänyt episodi -leffoja merkkinä siitä, että käsikirjoittajat eivät ole vain osanneet kertoa yhtä tarinaa leffan mittaiseksi. Käteen on jäänyt viisi-kuusi epämääräistä viritelmää ja jonkun aivopierun seurauksena ne liitetään yhteen ja saadaan episodi -elokuva. Sekasikiössä onkin sitten suunnilleen kaikki leffagenret sekoitettuna, ei ole väliä onko seassa kauhua, komediaa vai pornoa. Se kuuluu nyt siihen.

Yllättävää kyllä, kuvassa leffan tunnetuimmat näyttelijät.

Ja mikäs siinä. ”Joki” ei todellakaan ole huonoimpia episodeja. Päinvastoin, se hakkaa monet Hollywood -kilpailijansa mennen tullen.

IMDb arvostaa: 6,9 (hah, siinäpä teille viittaus erotiikkaan)

Kalmari arvostaa: 7

joulun kalenteri vol.2: 4. luukku.

Hopeaa Rajan Takaa, 1963

Jei, saadaan suomalaistakin laatua mukaan kalenteriin!

Spede Pasanen on suomalaisen komiikan legenda. Kiistatta. Aikanaan ennen tämän elokuvan katsomista en tiennyt yhtäkään Speden vakavaa roolia. No nyt tiedän. Ja se onkin mielestäni Speden paras roolisuoritus. Tai ylipäätään paras Speden elokuva.

Pieni kuva on pieni.

”Hopeaa Rajan Takaa” sijoittuu välirauhan aikaan. Kolmen hengen posse päättää lähteä, noh, rajan takaa hakemaan kätkettyä hopea-aarretta. Kuinkas muutenkaan. Tämän lyhyemmäksi en saa juonta referoitua.

Elokuva ei ole varsinaisesti hauska. Se on mustavalkoinen. Siinä on typeriä Suomi-Filmin äänitehosteita.

Mutta vittuakos niillä. Leffan juju onkin sen jännityksessä. Raja on tiukemmassa vartioinnissa kuin KooKoon puolustus runkosarjan pelissä. Kolmikko astelee ryssän alueelle pelko perseessä ja jokaista askelta on varottava. Erityisesti elokuvan loppuhuipennus rajalla saa jännittämään enemmän, kuin koskaan suomalaista elokuvaa katsoessa.

Tai okei, ”Ponterosassa” sai jännittää, koska joutuu taas ”facepalmettamaan”. Silti, katsokaa tämä. Ja ”Ponterosakin”.

Aika Spede äijä.

IMDb arvostaa: 6,8

Kalmari arvostaa: 8

joulun kalenteri vol.2: 3. luukku.

Hyvitys (Red), 2008

Brian Cox näytteli vuonna 2008 elokuvassa ”Red”, vuonna 2010 hän näytteli elokuvassa ”Red”. Nyt taitaa joku juttu kusta tässä?

No ei. Kyseessä kuitenkin kaksi täysin eri elokuvaa, vaikka myöhempi Bruce Williksen ja Morgan Freemanin pääosittama elokuva päättikin kierrättää nimen uudelleen. Aika typerää.

Vanhemmassa ”punaisessa” Brian Coxilla on koira, minkä nimi on ”Red”. Ohhohhoo, siitähän se leffan nimikin tulee! Paikalliset teinit, jotka monen kukkahattumummon mielestä on yhteiskunnan raunioita konsolipelien, energiajuomien ja Frontside Ollien turmelemia, bongaavat Coxin esittämän Ludlowin ja tämän koiran järven rannalta. Kuin parhaimpanakin läppänä, nuoriso päättää ampua koiran hengiltä. Ludlowin hetken itseään keräiltyä, hän päättää lähteä hyvitysretkelle (hahaa, nokkela suomennos ollut elokuvalle).

No joo. Ehkä Stallonen ja Iso-Aatun parissa kasvaneena odotin tästä jotain hillitöntä ”hyvitystä” haulikkoteurastuksineen. Sitä ei kuitenkaan ole elokuvassa luvassa, hitto vie. Mutta asetelma on kuitenkin sen verran herkullinen, että se pitää otteessaan. Ainakin itseäni kiinnosti seurata loppuun saakka, tuleeko sitä hyvitystä ja missä muodossa se tulee. Ja tuleeko ruumiita?

Vanhana leffahomona itseäni miellytti myös elokuvan suhteellisen nimetön näyttelijäkaarti: tunnetuimpina pääosassa Brian Cox, joka toisessa ”punaisessa” on pienessä sivuosassa, ”Nightmare On Elm Street” -leffoista Freddynä tunnettu Robert Englund ja mm. ”Pelastakaa Sotamies Ryanissa” mukana ollut Tom Sizemore. Mitättömiä asioita monille, mutta itse tykkäilen bongata tämmöisiä asioita.

Plussaa vielä elokuvan suhteellisen lyhyestä juoksuajasta: 93 minuuttia. Ei luulisi olevan liian pitkä rasti monille.

IMDb arvostaa: 7,0

Kalmari arvostaa: 7