Ihmisillä on kuulemma kauhea kiire
nykyään. Vuorokaudessa on kuulemma liian vähän tunteja.
Paskapuhetta, en kuulemma usko.
Breaking Bad on ilmeisesti hyvä sarja,
se kannatta katsoa. Ei, se pitää katsoa! On kuulemma jatkuvasti
juonenkäänteitä ja tapahtumia. Tuotantokausiakin viisi, yhden
jakson kesto vaivainen tunti. Kyllä ainakin pari jaksoa päivässä
ehtii katsomaan. Game Of Thrones on kuulemma myös kova sarja. Sitä
tehdään yhä, jaksotkin on kestoltaan suunnilleen saman mittaiset
kuin Breaking Badissa. Ja on pojat juonenkäänteitä siinäkin! Myös
The Wire ja The Sopranos oli kovia tv-sarjoja! Nekin kannattaa
katsoa, hetimmiten. Puhumattakaan True Detectivestä! Voi pojat
sentään! Ja on Netflixissä kuulemma sellainenkin sarja kuin
Narcos.
Hyviä elokuviakin on paljon. Moni on
sellaisia, mitkä kannattaa ja mitkä kestää useamman
katsomiskerran. On Terminaattoreita, Die Hardeja, Expendablesejä,
Scary Movieta ja muuta vastaavaa. Televisiosta tulee välillä näitä
elokuvia, välillä muitakin. Osa huonompia, mutta onneksi välillä
esimerkiksi Teemalta tulee vanhoja klassikoita. Netflixistä ja
Viaplaystä sun muista suoratoistopalveluista näkee myös elokuvia.
Suhteellisen uusia, suhteellisen vanhoja. Näkee niitä kuitenkin.
Leffateatteriin niitä kannattaa myös mennä katsomaan, eihän se
vie päivästä kauaa aikaa. Tuskin se elokuva sitä kahta tuntia
pidempi on. Toki ennen elokuvaa tulee mainoksia ihan helvetisti,
mutta sen ajan voi älyluurilla somettaa. Hiphei!
Facebookin uutisvirrasta voi katsoa,
mitä naapurin Mirkun kissalle kuuluu, minkälainen pinkki elefantti
mahtaisin olla ja kas, naapurin Ylermi täyttää vuosia. Ei sitä
ole näemmä ehtinyt käydä Facessa kuuteen tuntiin, mutta kai sitä
uutisvirran ehtii lukemaan kolmessa vartissa. Sitten voikin tsekata
Instagramistä uusimmat herutukset ja ”uuh käyn salilla” -kuvat.
On siellä näemmä joku C-tason nevahööd -julkkiskin ottanut kuvan
itsestään makaamassa sohvalla. Hyvin tärkeä tallentaa tämä näky
verkkokalvoille. Twitteristä pitääkin tarkastaa Tuomas Enbusken ja
Aleksi Valavuoren päivän minimivaatimuksena olevat 100+ twiittiä.
Kas kummaa, Paawo livetwiittaa paikallisen uppopallojengin matsia.
Täytyykin lukea ne kaikki twiitit, jotta saa käsityksen ottelun
kulusta. Tuomari on paska, niin tietysti. Snapchatista voikin katsoa,
mitä puuroa se Jussin serkkupojan kaima on syönyt aamusti. Ohhoh,
Jussin serkkupojan kaima onkin näemmä kuvannut itseään
Snapchatiin kolmensadan (300) sekunnin edestä, mukavasti kaikki 10
sekunnin pätkissä. Hyvin oleellista ja kiinnostavaa, Jussin
serkkupojan kaima, ei sitä voisi elääkään ilman selostustasti
aamustasi, työmatkastasi, vessaistunnostasi, perseenkaivelusta tai
yskimisestä. Saati sitten suusta vuotavasta sateenkaarivanasta.
Olisi nämäkin kivat nopeat jutustelutuokiot ollut kiva laittaa
Faceen tiivistettynä tekstinä. Mutta niin joo, se säästäisi
liikaa aikaa arkipäivästä ja on noin muutenkin täysin eri asia.
Ask.fm:ssä voi vielä kysellä parit kysymykset, taikka vaikka
vastata itse muutamiin. Sähköpostit ehtinee lukemaan toisella
hetkellä, kunhan on ensin tykännyt Pekka Poudasta moshpitissä.
Ruokaakin olisi hyvä tehdä jossain
välissä. Chalatele carte a la HK:n blöö sziget olisi ihan hyvää,
mutta sen valmistaminen mennee aikaa esilämmityksineen,
shamaani-loitsuineen ja lautaselle millintarkasti asetteluun
sellaiset neljä tuntia. Ei kai se niin haittaa, itse se syöminen
vie vain sellaiset kolme minuuttia. Chalatele carte a la HK:n blöö
sziget on niin saatanan hyvää, että se kannattaa tehdä joka
päivä. Ja mieluiten kahdesti päivässä. Nam nam nam. Pitää muistaa ottaa Chalatele carte a la HK:n blöö szigetistä kuva sosiaaliseen mediaan. Ja mieluiten kahdesti päivässä, tietenkin.
Pitäisi lähteä tuttavien kanssa
baariin yhdelle. Mikäs siinä sitten. Aijaa, normipäivä huomenna
vai? Aina on pakko ottaa siinä tapauksessa. Vähän voi olla tylsää,
kun kaikki tuijottaa puhelintaan WhatsAppien ja Messengerien viestien
paukkuessa. Joku voisi sanoa olevan hiljaistakin. Omakin tasku
saattaa naputtaa viesteistä, joita kanssaistujat pöydässä
kirjoittavat WhattsApp-ryhmään, jonka kaikki jäsenet istuvat
samaisessa pöydässä. Suun avaaminen ja äänen tuottaminen on
liiaan nopeaa, järkevämmin voidaan kommunikoida puhelimella
kirjoittamalla. Mitä parista typosta, tuo lisähaastetta lukemiseen
ja viestin tulkitsemiseen. Aikaa on. Joku keikkakin varmaan
samaisessa anniskeluravintolassa alkamassa. Kannattaa kuulemma
katsoa. Esityksen alku myöhästyy pari tuntia teknisten vikojen
vuoksi, mutta ei sen niin väliä.
Suotavaa olisi nukkuakin ennen töihin
menoa. Onneksi ”yksien” jälkeinen päivä on aina normipäivä.
Ja kuolemakin kuittaa univelat. Hyvin siinä ehtii vielä ”änärissä”
hakkaamaan muutaman pelin ruotsalaista Larsia vastaan. Jos
virtuaaliseen kiekon lätkimiseen kyllästyy, niin kai sitä voi
Unchartedia tai Call Of Dutyä pelailla. Ja jos oikein innostuu, niin
voi retroilla Nintendon kanssa Super Mariota.
Liikuntaakin pitäisi harrastaa,
ainakin tohtorisedät ja fitnees-intoilijat niin väittävät. Lajeja
on toki monta, mutta alkaa olemaan hankalaa mahduttaa niitä omaan
aikatauluun. Kai sitä tunnin lenkin ehtii tekemään jossain
välissä, yksi kpl sellaista päivää kohden mieluiten.
Kuntosuunnistusta? No hitto, miksei vaikka sitäkin! Ryhmäjumpatkin
on kuulemma aika pro juttu. Puulaakisählyä tai höntsäfutistakin
voinee kokeilla parina päivänä viikossa, jos ehtii jonkun Game Of
Thronesin jakson välillä, ellei sitten Jussin serkkupojan kaiman
Snapchatia tule katseltua. Tai työt ole esteenä muulle elämälle.
Jaa niin, taloyhtiön ja ammattiliiton
kokouksissakin pitäisi muistaa käydä. Onneksi niitä on sen verran
harvoin, ehtii niihin valmistautua Breaking Badin ohella.
Pari hyvää kirjaakin on ilmestynyt.
Muutaman romaanin lisäksi on tullut tukku elämänkertoja. Huhujen
mukaan todellakin lukemisen arvoisia. Mutta niitä ei kannata lukea
ennen kuin on Dan Brownin koko tuotannon lukenut, muuten ne
elämänkerrat eivät avaudu täysin, eikä lukeminen silloin ole
kokemuksen arvoinen.
Olisi paikallisen kiekkoporukan
kotipelikin. Kyllä sitä on pakko mennä katsomaan. Voisi pelin
aikana yrittää katsoa uusimman jakson Hottiksista. Tyhmä sarja,
mutta pakko sitä on seurata. Paratiisihotelli ja Antti Holma Shown
uusimmat jaksot on vielä katsomatta, mutta ne varmaan voi sitten
pelin jälkeen katsoa. Ellei tule lähdettyä ”yksille” pelin
jälkeen. Pelin aikana ei voi ”yksiä” ottaa, se ei ole sama asia
kuin anniskeluravintolassa istuminen. Tai ehkä voi, mutta sitä ei
lasketa sitten ”yksiksi”.
Lomareissu pitäisi tehdä? No hitto.
Kyllä se pitää tehdä, mutta on syytä varmistaa, ettei
puulakisählyssä ole peliviikonloppua. Ai on? Loma kannattaa
viettääkin sitten tuossa naapurikunnan karavaanarialueella, ehtii
välillä käydä pelissäkin. Ei sitä mihinkään etelään kannata
mennä lomailemaan, samalla tavalla siellä kännit vedetään
älypuhelin kädessä WhatsAppiin kommunikoiden. Hienoja maisemakuvia
näkee kuitenkin Instagramista laittamalla tietyt #hästääg
-koodit.
Parisuhteellekin pitää siunata aikaa.
Mutta ei sitä nyt oikein ehdi, kun tässä on jo nyt vähän kiire
ja kaikkea muuta ohjelmaa luvattuna. Laitan kivan emojin, niin kai
tämä suhde on sillä viikon ajaksi taas kuitattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti