Aina vain sitä laiskistuu tämän
suhteen. Voinee ollakin, että jää kuukauden tiivistelmäksi
viikoittaisen raportoinnin sijaan. Ja niin todennäköisesti tulee
käymäänkin.
Jos oikein osaan lukion matematiikkaa,
näiden viikkojen aikana saldoksi kertyi 25. Uusina, siis juuri
teatterilevityksessä olleet, elokuvina tuli nähtyä ”Nälkäpeli”
ja ”American Pie: Luokkakokous”. Molemmat katsomisen arvoisia.
Saattaa myös vaikuttaa laiskuudelta, mutta viikon (viikkojen) paskan
ja flopin jakaa sama elokuva. Koska se yksinkertaisesti on niin
paska. No, aloitetaanpa.
Viikkojen paska ja floppi: Che –
Kapinallinen (2008)
Ei perkele. Ja minä kun aikanaan
odotin tämän kaksiosaisen ”Chen” näkemistä. Kyllä nyt
hävettää.
Jos ensimmäinen osa oli jollain
tasolla katsottavissa, tämä ei sitä ainakaan ole. Kauhulla mietin
sitä, kun nämä ”mestariteokset” on esitetty yhteen putkeen
kidutettavalle yleisölle. Hyi hitto.
Minun piti oikin Googlettaa ja katsoa,
miksi tätä leffaa ylipäätään pidetään edes kelvollisena.
Niin, itsehän katson elokuvia enemmän ”taviksen” silmin kuin
itseään täynnä olevan wannabe -hifistelijän, joka syö
sipulijäätelö oreganolla. Itse en ainakaan pirullakaan saa
tylsästä leffasta irti sitä, että ”Ooh, onpas kauniita maisemia
Etelä-Amerikan maastoissa”. Jos haluan niitä maisemia katsoa,
niin vittu sentään, Googletan vaikka ne kuvat sitten. Enkä tuhlaa
elämästäni paria tuntia katsomalla paskaa elokuvaa todeten
samalla: ”Kas, onpas kaunis maisema. Tämä elokuva on sittenkin
hyvä”.
Niin, tämä osa kertoo Chen matkasta
”uudessa” maassa, missä hänellä on samat kunnianhimoiset
tavoitteet kuin Kuubassa oli aikanaan. Eipä se sitten ollutkaan
samanlaista Tuhkimo -tarinan riemukulkua. Että näin. Kerrotaan
siinä toki taisteluhengen kariutumisesta ja blaa blaa.
Minun mielipide: Kaikki ne pässit
hipsterit ja muut idiootit, jotka kulkevat Chen paita päällä
kaupungilla ja kylillä ”wuu, vapaus lehmille!”
-maailmankuvallaan kerättäisiin yhteiseen karsinaan ja tämä
”taideteos” molempine osineen esitettäisiin näille. Varmasti
muuttuisi heidänkin käsityksensä vapahtajasta ja sankari-Chestä
ja paidat katoaisi katukuvasta. Tai jos paidat liikkuisi yhä
katukuvassa, tulisi heille lahjoittaa myös Stalinin paidat
käytettäviksi. Samat ajatusmaailmat ja toimenpiteet molemmilla
herroilla oli.
Del Toro näyttelee kelvollisesti,
mutta ei se mitään pelasta. Ei Selännekään tekisi Mongolian
jääkiekkojoukkueesta hyvää, jos hän liittyisi sinne pelaamaan.
IMDb arvostaa: 6.9
Oma arvio: 3
Viikkojen ”underdog”: Gamer (2009)
PERKELE!
Joku sankari varmasti vetää herneet
nenään, kun haukun Chetä ja ylistän ”Gameriä”, mutta
PERKELE! Kasarin toimintaleffat on tulleet takaisin!
Jokseenkin yliampuva ja hävettävän
koominen juoni, mutta kyllä se iskee tällaiseen
kasaritoimintaleffojen faniin. Näitä ehdottomasti lisää
maailmalle.
Gerard Butler hiihtää spartalaisen
voimin myös videopelien maailmassa. Vankilaan tuomitut
taparikolliset (ja työttömät näyttelijät) istutetaan tehokkaan
teknologian avulla videopeleihin hahmoiksi. ”Pelihahmo” voi
ansaita itselleen vapauden voittamalla/selviytymällä 30 kertaa CS:n
kaltaisessa killing spreessä, mutta videopelimogulilla on
aikomuksena estää asia.
Voiko parempaa juonta enää ollakaan?
No, ehkä ”Hobo With a Shotgun” vie vielä voiton. Mukaan juoneen
astuvat vielä hakkerit, Dexter -sarjasta paremmin tunnetun Michael
C. Hallin esittämä kiero videopelimogulin toiminnat sekä Gerard
Butleria pelissä ohjaava nulikka Simon Silverton. Vilahtaa leffassa
myös sellaisia tunnettuja nimiä kuin John Leguizamo ja Terry Crews
pelihahmoina.
En ollut ennen kuullut tästä
elokuvasta mitään, syynä on luultavasti ollut yleisön heikohko
arvostus elokuvaa kohtaan. Mutta helvetti, jos joku nykypäivän
toiminta saa samanlaisen pikkupojan innostuneisuuden kuin ”Die
Hardit” ja ”Terminaattorit”, ei se elokuva voi olla paska.
Olkoot ”ammattimaiset” kriitikot mitä mieltä tahansa.
IMDb arvostaa: 5.7
Oma arvio: 8
Viikkojen paras: Nälkäpeli (2012)
Jos itse treffit eivät onnistuneet,
niin ainakin leffa oli hyvä. Kyllä, olin treffeillä katsomassa
tämän.
Kieltämättä ennakkoluulot elokuvasta
oli ”halpa kopio 'Battle Royalista'”. Noo, ehkä se elokuva vähän
sitä olikin. Tai ei halpa, mutta yhteneväisyyttä leffoissa on. Ja
paljon.
On parempi, että kopioin juonen
Wikipediasta: ”Luonnonkatastrofit, kuivuus, myrskyt, tulipalot ja
tulvat nielivät suurimman osan Pohjois-Amerikasta. Loput hävitti
jäljelle jääneestä ruuasta käyty sota. Raunioista syntyi Panem,
kolmetoistavyöhykkeinen maa. Sen kansalaiset nousivat kapinaan
hallitsijoitaan vastaan, mutta hävisivät taistelun, ja kolmastoista
vyöhyke tuhottiin lopullisesti. Rangaistukseksi kehitettiin
Nälkäpeli.”
Toisin kuin ”Battle Royalissa”,
näistä kahdestatoista vyöhykkeestä valitaan säännöllisesti
tyttö ja poika (huom! Tyttö ja poika, ei mies ja nainen)
taistelemaan luonnonomaiselle areenalle kuolemaan saakka.
”Royalissahan” satunnaisesti valittiin koululuokka tappamaan
toisiaan pitääkseen Japanin nuorison pelossa. ”Nälkäpeli” ei
mässäile verisellä splatterilla ”BR”:n tyyliin, vaikka
tappaminen onkin elokuvan oleellinen osa. Ehkä enemmänkin
pureudutaan ihmistunteisiin ja nuorison (no, nuoren naispäähenkilön)
kasvukipuihin. Heh, kipuihin. Nuorisorakkautta, ”sisar”rakkautta
jne jne. ”Nälkäpeliä” voisi väittääkin nuorisoelokuvaksi,
mikä kritisoi nykypäivän ”Big Brothereita”, ”Selviytyjiä”
ja muita tosi-tv -ohjelmia.
Kuten odottaa saattaa, leffan
näyttelijäkaarti on nuorta. Totta kai vanhempiakin näyttelijöitä
on mukana ja nimekkäitä sellaisia Donald Sutherlandin ja Woody
Harrelsonin johdolla. Jopa Lenny Kravitz jätti kitaran pimputtelun
ja näyttelee stylistinä.
Eli joo, yhteneväisyyksiä ”Battle
Royaliin” on ja ainakin omaa katselunautintoa hieman häiritsi
alitajuinen vertailu näiden kahden välillä. Ehkä siksi en
leffalle annakaan täyttä kymppiä. Kieltämättä loppu jäi myös
odottamaan parempaa, sillä se tuntui olevan ennalta-arvattavissa.
IMDb arvostaa: 7.6
Oma arvio: 9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti