tonnin haaste.

”Olis se aika siistii polkee vuodessa jotain 1000 kilometriä pyörällä”.

”Vittu mää vetäisin semmosen matkan kuukaudessa”.

Challenge accepted.

Niin että hei taas.

Kesälomani alkaa tänään 20.50. Aika siistii, eikö?

Monet suunnittelevat lomaksi reissua ulkomaille, toiset leikkimään karavaania koirankoppeihinsa. Jotkut tyytyvät vetämään saatananmoisen perskännin neljäksi (4) viikoksi. Olenhan itsekin nyt lomalla menossa parille festarille.

Viime lomalla otin rennosti. Kävin ”Weekend Festivalilla”, oli kesäbileet ja muuten treenasin omatoimisesti, pelailin silloin tällöin lätkää (for real ja PS3:n ”änäriä”) ja katselin leffoja. Murtunut sormi tosin haittasi treenaamista ja kiekkoilua loppuloman ajan. Toisaalta, saikun myötä loma pidentyi parilla viikolla.

Tällä kertaa ajattelin haastaa itseni. Miksi? No "siks siks siks".

Koko homma lähti aluilleen jokseenkin mitättömästä keskustelusta. Sen enempää vetoja ei asiasta lyöty. Itseasiassa lainkaan. Typerää, eikö? Kuten tuossa aiempana, tarkoituksena olisi lomani mittaisena ajanjaksona kiskoa pyörällä 1000 kilometrin mittainen matka. Korjattakoon sen verran, että nimenomaan polkupyörällä ja/tai kuntopyörällä.

Mutta miksi, oikeasti?

Akrofobisena (=korkeita paikkoja kammoavana) en uskalla suorittaa benjihyppyä tahi laskuvarjohyppyä. Helvetti, jopa Alpeilla teki paikoitellen heikkoa rinteitä laskiessa. Kuntoni ei tällä erää riitä ”IronMan” -kisan suorittamiseen, enkä usko rahkeiden riittävän vielä maratoniinkaan. Puolikkaaseen ehkä.

Silti, itselläni on jokin vietti itsensä haastamiseen, ja nimenomaan fyysisellä tasolla. Lapsena pienenä (isona) pullukkana en pärjännyt pikajuoksussa, mutta liikuntatuntien ”pitkän matkan” juoksuissa olin aina porukan puolivälin tienoilla. Pidin siitä jollain tasolla, omalla tavalla odottikin niitä nykyään ei-ehkä-niin-laillisia liikuntatunteja, jolloin opettajasetä pisti juoksemaan ”Euran ympäri”. Jopa intissäkin sairaalla tavalla pidin tetsaus -harjoituksista ja vastaavista.

Voisi siis sanoa, että haluan nähdä, mihin kroppa riittää. Nähdä se, mihin oma tahto, sisu ja periksiantamattomuus riittää. Varsinkin, kun ollaan sellaisella mukavuusalueella kuin loma.

Onhan syitä muitakin. Lomalla sitä rentoutunee liikaa, ja erinäinen hyötyliikunta jää pois. Itse, keskivertokansalaista enemmän liikuntaa harrastavana toisinaan suorastaan vituttaa, kun huomattavasti epäterveellisemmin elämää viettävät ovat timmimmässä kunnossa kuin minä itse. Kun toiset istuvat kepsulassa syömässä iskendereitään kolmen Tupla -patukan jälkiruoalla, itse saan miettiä omaa syömistäni hyvin tarkkaan. Haluankin siis nähdä, voiko tämä urakka tuoda minua lähemmäksi ”timmimpää” kuntoa.

Toki, 1000 kilometriä kuukauteen on todella vähän monille ultralajeja harrastaville, jopa juoksun tasolla. Mutta kun lasken itseni ns. sunnuntaikuntoilijaksi, on matka ja tavoite loppujen lopuksi aika massiivinen omalle kunnolle ja vauhdilleni. Mietitäänpä vaikka:

Kalenterikuukauteen (mikä myös on suurinpiirtein lomani pituus) on 30 päivää. Kun kilometrit jaetaan tasaisesti päivää kohden, poljettavaa päivää kohden on n. 33,4 kilometriä. Ja kun tästä vielä lasketaan arvioni mukaan festari- ja krapulointipäivät pois, sain tulokseksi päivää kohden n. 55,6 km. Normaalisti pyöräilyvauhtini on hivenen päälle 20 km/h kuntopyörän mukaan, hikikuntoilussa oletettavasti enemmänkin. Mainitaan vielä sen verran, että ”HeiaHeia” -päivitysteni mukaan olen tämän vuoden puolella polkenut ”vasta” yhteensä n. 700 kilometriä. Ja pidän itseäni paljon pyöräilevänä ihmisenä.

Ei saatana. Olen kuullut eläkeläisistä, jotka polkevat päivässä vastaavanlaisen ”porilaisen” matkan naapurikylän toriparlamenttiin ja takaisin, mutta on tuo massiivinen lukema. Jokaista ”selvää” päivää kohden pitäisi polkea täältä Eurasta Poriin asti.

Ilmeenne, kun luette tätä

Mutta kun leikkiin ryhdytään, niin miksei?

Toki, saatan jäädä tavoitteesta kauas. Se on jopa todennäköistä.

Toki, voin sairastua ja leikki jää alkutekijöissä kesken. Kropallani on tapana tulehtua liiallisesta rasituksesta.

Toki, onhan tämä ihan saatanan typerää.

Toki, moni saattaa nauraa jo pelkästään tätä yritystä.

Mutta motivaatio on kova. On väärin sanoa, että saavuttaisin tällä jotain ”suurta”. Mutta voin saavuttaa tällä itselleni jotain. Toivottavasti samalla sykkeellä jatkuvaa elämäntapaa.

Pari juttua olen asettanut itselleni ”mausteeksi” tähän mukaan:

-Pyrin kirjoittamaan tänne päiväkirjaa etenemisestäni. Joka päivä se ei ole mahdollista, koska festarit (samalla yhdistän harrastuksiani: kuntoilu, kirjoittaminen ja leffojen katselu pyörän selästä)

-Kilometrit suoritetaan polkupyörällä ja kämppäni kuntopyörällä. Mahdollisesti myös salin kuntopyörällä

-Olen 100% rehellinen. Enhän tee tätä kuin itselleni

-Kirjaukset näkyvät ”HeiaHeia” -profiilissani. Myös muut voivat seurata näin ”reaaliaikaista” etenemistäni tarvittaessa

-Suoritus ei tule haittamaan muita aktiviteettejäni, kuten kuntosalia, kiekkoa, juoksemista ja rullaluistelua. Näiden suorittaminen ei tule millään tavoin kompensoimaan kilometrejä suoritukseeni

-Suorittaminen alkaa heti, kun leimaan itseni töistä lomalle klo 20.50

Ja hei, jos ei edelleenkään kiinnosta näitä lukea, niin haista vittu sitten. Ei ole pakko. Toivon kyllä, kannustuksista ja haukkumisista saa aina boostia. Saa myös yrittää "suolata" toteutustani parhaansa mukaan.

Mutta mitäs sen enempää, jännitetään loman alkamista.

5/5 arvostelu.

En ole pahemmin jaksanut tuotearvosteluja tehdä. Niistä tulee liikaa mieleen arvostelija "jogiin86" ja hänen ultimaattiset tuotearvostelut. "Sopivan suolaista eikä mitään puutu. 5/5".

Mutta nyt rasahti rusinat.


Aavistuksen penniä venytttävänä (okei, pennejä ei ole enää käytössä) kyttään kaupoissa alennettuja tuotteita. Tänään kauppareissulla silmiin sitten osui "Angry Birds" -tuotemerkin alle piilotettu "shaker" -juoma. Tai miksi perkeleeksi näitä nyt pitäisi kutsua. "Angry Birds - Fruity Shake - Natural Mango" menee koko teksti tuossa pakkauksessa.

Tuommoisesn saatanan perkeleen menin ostamaan

No, millainen se tuote sitten oli? Ehkä parhaiten mielipidettäni kuvaa seuraava avautuminen irciin heti maistettuani:

< Kalm4ri > NO HYI VITTU
< Kalm4ri > kävin kaupas töiden jälkee
< Kalm4ri > siellä oli angry birds fruity shake natural mango -juoma alennuksessa
< Kalm4ri > tommosessa pahvisessa pakkauksessa, vähän ku on gainomaxit jne
< Kalm4ri > vittu tää on pahaa
< Kalm4ri > ihan ku joku lonkero, mikä on muhinu mahassa ensin 2-3 tuntia ja sitten oksennuksena tulee ulos
< Kalm4ri > tää on just sen makuista
< Kalm4ri > siis hyi saatana


En usko, että minun tarvitsee sen kummemmin perustella makuelämyksiäni. Jos haluaa maistaa sen oksennettavan lonkeron maun suussa, niin ole hyvä, osta tuo tuote ja kiusaa itseäsi.


Ts. "vittu mitä paskaa" / "maistamatta paskaa".

-1/5, älkää ostako. Paitsi ehkä polttariuhrille.

torille

Porin Ässät, Suomen mestari vm. 2013. Perkele!

Ässien Suomen mestaruus on ollut suunnilleen aina se asia, minkä en uskonut toteutuvan elinaikanani. Vähän sama kuin lottovoitto: sitä toivoo, se on mahdollista kyllä. Mutta ei todennäköistä.

Onneksi, jumalauta onneksi ihminen on erehtyväinen. Onhan sitä kuitenkin tullut todistetuksi Ässien jumbosijoitukset ja Mestis -karsinnat.

Tälläkin kaudella näytti jo heikolta alkuvuodesta. Enkä tammikuussa Alpeilla kantaessani Ässien t-paitaa uskonut istuvani finaaleissa sama paita päällä. Korkeintaan runkosarjan päätöskierroksilla maaliskuun alussa.

Urheilu on arvaamatonta. Siksi rakastankin sitä.

Loppuottelut olivat uskomattomia tarinoita jokainen. Viimeisen pelin aikana tunteet menivät vuoristoradan tavoin. Pelin alku yhtä juhlaa, toisella erätauolla armoton vitutus Tapparan tultua tasoihin toisessa erässä. Kaljajonoihinkin oli liian pitkät jonot. Tauoilla tupakkaa meni varmaan askillinen kaiken jännittämisen ja hermoilun takia.

Finaalipelin viimeiset kymmenen (10) minuuttia oli ehkä tunnerikkain hetki, minkä olen kokenut. Oli riemua, vihaa, pelkoa, nauramista ja hysteeristä itkemistä. Paskahätäkin oli. Hikeä valui selkää pitkin enemmän kuin juoksulenkkien aikana. Aika valui hitaasti ja sitä pelkäsi pumpun vielä pettävän. Viimeisten sekuntien aikana kun kulta oli jo kutakuinkin varmaa, alkoi hysteerinen huutaminen. Ehkä pieni shokkikin iski, sitä vain suu auki tuijotti kenttää, tulostaulua ja halaili vieressä istuneita.

Ihme oli tapahtunut - helvetti oli jäätynyt.

Hallilta poistuessa olo oli ns. voittamaton. Matkalla autolle ja sieltä toriin ja pubeihin juhlimaan olisi ollut aivan sama, mitä olisi tapahtunut. Vaikka auto olisi pöllitty tai Pohjois-Korea tulittanut Poria, mikään ei olisi siinä olotilassa haitannut. ”Me” ollaan nyt voittajia! Onneksi olin ymmärtänyt pyytää pekkasen torstaille.

Mestaruuden jälkeiset päivät ovat olleet outoja. Ilo ja fiilis on huipussaan, hetkeä myöhemmin alkaa itkettämään, kun muistelee pelin viimeisiä hetkiä. Välillä iskenyt ”morkkis”, kun ei omasta mielestään juhlistanut tarpeeksi lujaa ja kovaa torilla voittoa. Onhan tämä mahdollisesti se ”once in a lifetime” -momentum.

Urheilu ja tosifanius antaa tunteita. Siksi rakastankin sitä.

Kun kappale ”Isomäen Legenda” julkaistiin syksyllä, sai se kaksijakoisen vastaanoton. Toiset piti sitä hienona biisinä, toiset liian lässynä Ässille. Totesin tuolloin puolileikilläni (no joo, vitsillä) kappaleen olevan hieno keväällä, kun Ässät juhlii mestaruutta. Ikäänkuin päätösbiisinä elokuvan lopputeksteissä.

Tänään Porin torilla pyöritetään ne lopputekstit ”Isomäen Legendan” tahtiin. Ja syksyllä biisiä vihanneet laulavat sitä samaan tahtiin kanssani.

Musta ja punainen veri virtaa suonissa, sydän on padan muotoinen. Ollut sitä jo 20 vuotta ja tulee olemaan myös ne seuraavat 20 vuotta. Helvetti, elämäntarinani loppuun asti. Jotkut sitä ei pysty ymmärtämään, mutta ei sen väliä.

Riittää, että minä itse ymmärrän.

Kiitos Ässät, toteutitte yhden suurimmista unelmistani.

Kevät 2013 never forget. Vitut mistään maailmanmestaruuksista.

jee nussittiin.

”Nussiminen” on aika hauska sana, ainakin minun mielestäni. Aikanaan tuli tirskahdettua entisen rakkaan tyttöystävän kommentille: ”Sun tekis mieli nyt nussia lujaa vai?” Jostain syystä se huvitti minua.

Olettaisin sen olevan myös huvittavaa toimintaa. Varmaksi en tiedä.

”Nussimisellahan” on kaksi (2) eri merkitystä. Urbaanin sanakirjan mukaan nykyään kolme (3).

Tuossa äsken saunassa tutkiessani itseäni aloin miettimään ”nussimista”. Siis sanan ”nussimisen” eri käyttötarkoituksia. Ehkä semisti myös sitä itseään.

”Nussia” tarkoittaa seksin harrastamista. Panemista. Penetroitumista. Peiton heiluttamista. Yhdyntää.

Mutta se tarkoittaa myös varastamista. Ennen tietokoneita jokaisen meidän nykynuoren hupina oli etsiä sanakirjasta hauskoja sanoja. Sen verran siveellinen oli yksi sanakirja, jossa ”nussimisen” kerrottiin olevan varastamista. ”Nussia jonkun takin”. Hihitytti se mielikuva takista.

Urbaani sanakirjan mukaan nykyään myös kolmas termi on syntynyt. Kun ”nussitaan”, sytytetään oma tupakka toisen tupakan avulla. ”Nussin sulta vähän tulta”. Hihityttää mielikuva tulen ”nussimisesta”.

Mutta mitenkäs se kuuluisa ”pilkun nussiminen”? Miten se tulisi käsittää? Kuka tai mikä on pilkku?

”Pilkku” oli aikanaan ~ 15 - 20 vuotta sitten tuttavan koiran nimi. Mielikuva ”pilkun nussimisesta” tuolloin oli semisti rikolliselta vaikuttavaa toimintaa.

Toisaalta ”pilkun nussiminen” voisi olla varastamista. Jonkun Aatu-Amiksen tai isämmaantoivon kirjoittama yhdys sana virheinen lause on niin pisin vittua (heh, vittu), että siitä on ”nussittu” pilkku pois.

”Nussitaanko” tänään yökerhoissa pilkkua, kun saadaan tunti lisää ryypiskelyaikaa? Saako sieltä myös ”nussittua” tupakkaan tulta? Pääseekö yökerhossa ylipäätään "nussimaan"?

Joskus ihmisellä on liikaa aikaa miettiä ”nussimista”. Saunassa tai sängyllä Anttilan -alusvaatekuvaston kanssa.