Kevät on minun mielestä aika
lystikästä aikaa. En nyt osaa sanoa varmaksi, olisiko peräti
suosikkivuodenaikani. Pidän talvesta paljon, mutta se alkaa olemaan
niin kusisen lyhyt nykypäivänä. Vaikka en kasvihuoneilmiön
zeitgeistiin uskokaan. Kesälläkin on liikaa ötököitä ja
ampiaisia, syksy on itsemurhamaisen masentavaa. Eikä se kevätkään
täydellinen ole. Mutta joo, ihan kiva kuitenkin.
Kevään ”hienous” luultavasti
rinnastuu lapsuuteen ja nuoruuteen. Mitä pidemmälle kevät eteni,
sitä todennäköisemmin myös lomakausi lähestyi. Ensin tuli
pääsiäisen god-tier neljän (4) päivän viikonloppu, vapun
mahdollisesti mahdollistama vapaapäivä ja vielä helatorstai. Ja
helatorstai (joka on muuten nyt!) on jo kesäloman kynnyksellä. Ja
voi helvetti sitä vitutuksen määrää, jos vappu osui lauantaille
tai sunnuntaille. Vituttaahan se nykyäänkin yhtä paljon, kuin myös
vituttaa itsenäisyyspäivän ja joulun osuminen viikonloppuun. Mutta
syksyyn, jouluun ja kesään verrattuna kevät tarjoaa ainakin sen
kolme ”pakollista” vapaapäivää arkityöstä. Siitä pidin
lapsena ja siitä pidän myös yhä.
Onhan se sinänsä kivan näköistä
myös nähdä luonnon herääminen. Kymmenen (10) vuotta sitten
puolustusvoimissa Rova -leirillä luonnon heräämisen näki
parhaiten. Kun leirin alussa lunta oli lonkan tietämille, oli kahden
viikon päästä puut lähes koko vihreydessään.
No, onhan tämä kevä paikoitellen
aneemistakin. Se talven ja kesän välimaasto saattaa roikkua
liiankin pitkään elämän kyydissä mukana ja sitä saa tallustella
viiden (5) sentin loskapaskassa. Puhumattakaan lämpötilojen
heilahtelusta positiivisen ja negatiivisen välillä, mikä taas
mahdollistaa autobingon pelaamisen ojanvierustoissa.
Summasummarum, ihan kivanlaista aikaa
kevät on. Vielä kun jääkiekon MM-kisat saataisiin pian
päätökseen, niin saadaan ne ylimääräiset pulsut pois
katukuvasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti