Joskus vain vituttaa jännittävämmätkin
asiat. Suolakurkut ainakin, mutta myös pyöräilijät.
En nyt kuitenkaan Tour de Francen
-kisoja vihaa, tai pyöräilyä ylipäätään. Seurasinhan silmä
kovana viime olympialaisissa Pia Sundstedtin ja Jussi Veikkasen
kisaamista. Semisti taisi jotain muutakin olla kovana. Itsekin
fillaroin, ”Tonnin haastekin” oli tuossa taannoin.
Mutta erityisesti näin syksyllä
töihin polkiessa (luojan kiitos sieltä voi polkea poiskin) on
alkanut kyrsimään kanssapyöräilijät. Maagista tai ei, on
kyseessä ollut ihmisen aikajanan ääripäiden edustajat. Ts.
alakouluikäiset mukulat ja sielunsykähdystensä viimeisiä
veteleviä vanhuksia.
Sen mitä itse jaksan ja pystyn
muistamaan kansakoulun, mahdollisesti myös päiväkodin,
opetussuunnitelmista, on opetettu kulkemaan pyörällä tien oikeata
laitaa. Oikeata, tiedättehän. Oikea on oikea paikka. Ilmeisesti
yhteisiä pelisääntöjä on rukattu ja myös tien vasemmalla
puolella kulkeminenkin on mahdollista nykyään (korjatkaa toki, jos
olen väärässä). Joillekin se vasemman ja oikean erottaminen on
saattanut olla liian haastellista. Toinen kun alkaa V-kirjaimella ja
toinen loppuu A-kirjaimeen. Vaatihan se päätä rasittavaa
muistamista, helpompaahan se on sitten antaa porukan kulkea kummalla
puolella sitten huvittaa. Näkeehän toisinaan näitä sankareitakin,
joilla kengät on väärässä jalassa. Heidän mielestä ilmeisesti
oikeassa. Eli vasemmassa.
Tuossa kun olen pyöräillyt pitkin
Euran suburbian raittia, on juuri näitä vasemman laitapuolen
pyöräilijöitä tullut vastaan. Siinä sitten 500 metriä pitkän
tien toisesta päästä tulee katselleeksi ”jaaha, taas joku
kyrpämummo on fillaroimassa minua vastaan väärällä puolella
tietä”. Ja saatana sentään, se on takuuvarmasti huomannut
minutkin sillä samalla hetkellä, kun tuomitsin mummon kyrväksi
(vaikka genitaalialueeltaan ei sellaista omaisikaan). Ellei sitten
kaihi tai vauhtisokeus ole iskenyt pyöräillessä. Lopulta kun
välimatka lyhenee ja katsekontakti on saavutettavissa, ei mummelilta
ole tullut tarvittavaa kaistanvaihtoa ja törmäys on enemmän kuin
todellista hyvin pian. Viime hetkillä ”outlaw biker” ymmärtää
väistää mutisten samalla ”perkeleen nuoriso, kun ei omaa
käytöstapoja lainkaan”. Perkeleen mummo, itsehän ajoit väärällä
puolella. Ja perkele, kiroiletkin vielä.
 |
| Potentiaalinen "kyrpämummo". |
Sama koskee näitä kakaroita. Toki, he
vasta opettelevat systeemiä nimeltä ”elämän pelisäännöt”,
mutta luulisi jonkinlaisen opetuksen iskostuneen jo päähän.
Enemmän haastetta omaan pyöräilyyn tekee koulupäivien päättymiset
ja/tai alkamiset. Jostain syystä juuri näihin aikoihin Euran
metsien syvyyksistä hyökkää näitä kakaroita legioonittain
kulkuteille. Tällöin ne myös kulkevat, joskin hyvin härömäisessä,
legioonalaismuodostelmassa. Hyvin ominaista on ”kyrpämummomainen”
kaihi tai vauhtisokeus, eikä vastaan tulevaa liikennettä huomata.
Tai sitten legioona on valmis hyökkäämään viattoman Antin
kimppuun. Yritä siinä sitten epätoivoisesti hakata soittokellolla
dubsteppiä ja huutaa ”HUUUAAA”, että antaisivat tietä oikealle
ihmiselle. Hyvässä tapauksessa se pieni, myyrän kokoinen rako
löytyy ja voin jatkaa matkaani. Mitä nyt pyöräni sarvet
aavistuksen kolisee mukuloiden kypärissä. Tuo se sentään musiikillista syvyyttä siihen dubsteppiin.
Haastavampaa on, jos olet lähestymässä
tällaista legioonaa takaapäin. Kuin edelläkin, on dubstepillä ja
”HUUUAAA”:lla heikohko vaikutus ja yleensä seuraava tilanne on
se, että koko legioona kääntää päänsä minua kohti suut
sellaisessa asennossa, että pian lentää varpuspoikueet suusta
etelänmatkalle. Ilmeisesti poikueet ei ihan pieniä ole, kun se suu
pysyy auki useamman kymmenen sekuntia. Militariseen tyyliin legioona
kuitenkin pysyy muodostelmassaan, ja se myyrän kokoisen reitin
löytäminen on entistä haastavampaa. Joku kaunis päivä vielä käy
niin, että keilaan koko legioonan nurin, kun fillarista on jarrut
rikki ja varpuspoikue on tavallista isompi. Semisti ehkä
fantasioinkin siitä. No en oikeasti... tai ehkä sittenkin.
Onnistuisin ainakin joskus kaadossa.
 |
| Ei varsinaisesti liity pyöräilyyn, mutta hassu kuva on hassu. |
Mukuloissa ja vanhuksissa ilmeisesti
onkin jokin matemaattinen korrelaatio, mitä pyöräilyyn tulee.
Tähän hassuun maailmaan on keksitty autokortit, mopokortit ja
ATK-kortit. Helvetti sentään, olen aikanaan joutunut ajamaan
ompelukonekortinkin vastoin tahtoani. Vaadinkin kaikkia mukuloita
suorittamaan fillarikortin, ennen kuin heidät uskaltaa laskea Euran
kylille terrorisoimaan. Vastaavasti ”kyrpämummot” joutuisivat
uusimaan korttinsa, kun seniiliys iskee.
Näin saataisiin parempi, turvallisempi
ja eläväisempi maailma meille. Ja tämä on tosi.
