Hieman meinasi jäädä viime tinkaan
tämän kuun leffa. Mutta onneksi vain meinasi. Kesäloma kun nyt
sattuu kehittämään vähän parempaakin tekemistä.
Valtatie 60 taitaa olla vähän
sellainen mystinen teos Suomessa. Elokuva tuli tänne vain
dvd-levitykseen ja ensiesityksensä kotoisessa tv-verkossamme se sai
vasta tämän vuoden alkupuoliskolla. Tiedä sitten elokuvan
yllättävä suosio vai mikä, mutta ko. elokuva uusittiin melko
nopeasti TV 2:lla ensiesityksensä jälkeen. Siltikin, vasta 13
vuotta itse elokuvan valmistumisen jälkeen.
Leffan näyttelijäkaarti on
suhteellisen nimekäs. Pääosassa on lähinnä ”X-Men”
-elokuvista Kyklooppina tutuksi tullut James Marsden. Sivuroolissa on
ikääntynyttä huippua Gary Oldmanin (mm. ”Leon”), Kurt
Russellin (mm. ”Pako New Yorkista”) ja Christopher Lloydin (mm.
”Paluu Tulevaisuuteen” -trilogia) muodossa + Amy Smart (mm.
”Perhosvaikutus”). Amy ei tietystikään ikääntyneeseen
konkarijengiin vielä kuulu. Onhan yhtenä pienessä sivuosassa niin
ikään Paluu Tulevaisuudessa näytellyt Michael J. Fox. Omasta
mielestäni herran hyvin pientä roolia mainostetaan liiaksi (pikemmnkin
mainostettiin), kuin hän olisi ollut isommassakin roolissa. Toki,
herran sairaus on jo tuolloin yli 10 vuotta sitten varmasti
vaikeuttanut näyttelemistä, mutta se on toinen asia se. Hienoa
kuitenkin, että yksi suosikeistani oli mukana. Edes pienessä
osassa.
Mutta siis joo. Marsdenin esittämä
Neal on siinä nuoruuden tilanteessa, jolloin sopii ainakin ulkoisen
painostuksen myötä miettiä tulevaisuuttaan. Oma intohimo on
maalaminen, isä yrittää ohjata poikaa lakimieheksi. Suurten
valintojen hetkellä elämään pyllähtää Gary Oldmanin esittämä
O.W. Grant, joka voi toteuttaa yhden toiveen. Nealin toivoessa
vastausta/suuntaa elämälleen, hän saa Grantilta paketin, mikä
pitää viedä Danveriin pitkin Valtatie 60:tä. Sinänsä erikoinen
pyyntö, koska kumpaakaan, valtatietä tai Danveria, ei pitäisi olla
olemassa. Nimenomaan pitäisi.
Matkan aikana Neal tapaa joukon
erilaisia ihmispersoonia matkan eri vaiheissa. Ja tässä se elokuvan
hienous onkin. Jokainen vahingolta tuntunut tapaaminen ihmisten
kanssa antaa jonkinlaisen vastauksen elämämme eri arvoihin. Tai,
jos ei kuitenkaan vastausta, antaa se aihetta miettimiselle.
”Tärkeintä ei ole päämäärämme, vaan matka sinne”.
Valtatie 60 ei ole maailman paras
elokuva. Se ei edes yllä IMDb:n Top 250 -listalle. Mutta se on hyvä.
Se on kiva katsoa ja ennen kaikkea sen jälkeen siitä jää hyvä
mieli. On olemassa paljon elokuvia, joita ei pidä mielestään
parhaimpina katsominaan elokuvina, mutta ovat kivoja katsoa myös
uudelleen. Ja Valtatie 60 on juuri sellainen.
Vaikka elokuva ehkä onkin luonteeltaan
vähän sellainen, ettei se olisi lipunmyyntiennätyksiä rikkonut,
olisi tämän voinut teatterilevitykseen aikanaan Suomeen tuoda.
Toisaalta taas, on kiva aina löytää tämänkaltaisia helmiä
puolivahingossa.
Ehkä se löytäminen on osa matkaa
kohti päämääräämme.
IMDb arvostaa: 7,7
Kalmari arvostaa: 7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti