tiistai 10. joulukuuta 2013

joulun kalenteri vol.2: 10. luukku.







Vaikka Metallica on ko. elokuvaa käyttänyt musiikkivideollaan ”One”, on tämä leffa onnistunut pysymään liian hyvin piilossa. Spekulointia vain, mutta veikkaan ensimmäisen maailmansodan olevan hmv toiseen maailmansotaan verrattuna. Tai mistä minä mitään tiedän.


”Sotilaspoika” ei ole tavanomainen sotaelokuva. Pääasiassa mustavalkoisen elokuvan pääosan tähdittää sotilas Joe, joka sodan viimeisenä haavoittuu pahasti. Hän menettää kaikki raajansa ja oleelliset osat päästään, kuten naaman. Joe onkin kykenemätön kommunikoimaan ilman suutaan ja raajojaan. Eli sairaalan sängyssä makaava kasvoton torso, jolla on yhä tallella tietoisuus ja henkensä.


Lähes kaksi tuntia kestävä elokuva käsitteleekin pääasiassa Joen ajatuksia + unia/muistelmia, mitkä esitetään värillisenä katsojille. Näissä lyhyissä muistelmissa näkyy leffan ainoat sotakohtaukset, nekin hyvin nopealla sykkeellä.

Elokuvan huikeus onkin siinä, miten Joen eri tunneskaalat ahdistuneisuudesta ilonhetkiin tuodaan esiin. Onhan Joe pelkkä torso, joka vain on, ja iloiset asiat on haettava arkisista asioista, joita me emme normaalisti havaitsisi. Helposti pystyy itsekin hymyilemään mukana, kun Joe kokee elämänsä hetkittäin onnelliseksi arkisista äänistä.

Vaikka ”Sotilaspoika” ei kauhu/jännityselokuva olekaan, ahdistutti se ainakin minua paikoittain. Ja paljon. Miettikääpä vaikka itsenne tuohon tilanteeseen. Ja yrittäkää itse hakea Joen tyyliin niitä ilonhetkiä elämään. Ei paljoa ”faceteta” tilapäivityksiä ”lol makaan sairaalassa”.



”Sotilaspoika” on parhaimpia sotaelokuvia ja paras ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva elokuva.


IMDb arvostaa: 7,8
Kalmari arvostaa: 9

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti